Maailman turvallisin kieli

Saanko halata sinua? Får jag krama dig? Olin torstaina 20. helmikuuta eduskunnassa halaamassa kansanedustajia. Toimittajakollegani Jeanette Östman ja minä saimme halata liki viittätoista edustajaa ja samalla lahjoittaa heille toimittamamme tuoreen kirjan "Kaikella rakkaudella" - "Klartext (med all respekt)". Kirjassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kirjoittavat asioistaan itse, ja halusimme kohdata kansanedustajia ennen avioliittolakikeskustelua.

Yksi hankkeemme hauskoista puolista oli johdonmukainen kaksikielisyys alusta loppuun. Kirja julkaistiin samana päivänä kummallakin kotimaisella, kustantajina Jasilti ja Into Kustannus, jotka kykenivat luontevaan kaksikieliseen yhteistyöhön.

Jeanette ja minä suunnittelimme hanketta ensimmäisen kerran pari vuottta sitten Cafe Strindbergissä Helsingissä. Tilasimme jotain tyyliin "en kopp te, och en liten kaffe, tack". Tarjoilija katsoi meitä hämmästyneenä ja sanoi: "Excuse me?"

Puhuimme ja kirjoitimme keskenämme etupäässä ruotsia, koska minä osaan sitä huonommin kuin Jeanette suomea. Tarvitsen siis enemmän harjoitusta ja olen kiitollinen joka kerta, kun joku ruotsinkielinen suostuu puhumaan ruotsia. Usein tämä vaatii taivuttelua. Jeanette suostui heti.

Osaan ruotsia 70-prosenttisesti: Ymmärrän käytännössä suunnilleen kaiken (siitä tulee se 49 prosenttiyksikköä), mutta itse puhuessani olen tietysti paljon kömpelömpi kuin kukaan äidinkielellään. Olen ajatellut, että tämä ei suuresti haittaa: suomenruotsi on suomenkieliselle maailman turvallisin opiskeltu kieli Suomessa puhuttavaksi, koska keskustelukumppani yleensä osaa myös suomea, joka voidaan tietysti ottaa käyttöön hätätilanteessa. Mitään suuronnettomuutta ei siis pääse syntymään, sen osaavat kaikki paikalla olijat ennaltaehkäistä.

Työssäni journalistiopiskelijoiden opettajana sanon usein, että kursseillani saa palauttaa harjoitustyöt myös ruotsiksi. Aina silloin tällöin ilmaantuukin joku, joka nimenomaan haluaa parantaa ruotsintaitojaan. Viimeksi ruotsiaan halusi harjoittaa suomenkielinen opiskelija, jolla oli kaksikielinen puoliso.

Kirjahankkeemme alkuperäinen idea oli, että tekstit, joista osa oli suomeksi ja osa ruotsiksi kirjoitettuja, julkaistaan samassa kirjassa sellaisinaan. Tälle kustantajat pudistivat päätään: semmoista kirjaa ei kukaan osta. Päädyimme kääntäjien apuun ja kahteen rinnakkaisversioon.

Kansanedustajien halaustilaisuus oli kaksikielinen: mitään ei käännetty, mutta kaikki ymmärsivät. Ruotsinkieliset, niin kansanedustajat kuin muutkin, vaihtavat turhan usein kohteliaasti suomeksi, kun pelkäävät, että keskustelu muuten hyytyy. Tällöin me suomenkieliset emme saa sitä kaipaamaamme harjoitusta. Kuka voisi osata kieltä, jota ei edes saa kuulla?

Kielten eristämisen ja puhdasoppisen täydellisyyden sijaan suosittelen kaikille iloista puutteellisuutta: kukin viestii sen mitä osaa myös toisella kotimaisella - ja suostuu kuuntelemaan omaa äidinkieltään vajavaisestikin puhuttuna. Kökköruotsi ja tönkkösuomi ovat kauniita kieliä.