Katso ihmistä – jopa tappajaa

Nopeudessa on puolensa – myös huonot. Kun media on oikein nopeaa, tunne jyrää tiedon ja analyysi voi mennä vikaankin.

Pariisin journalistimurhista on Suomessa julkaistu lukuisia dramaattis-pateettisia otsikoita. "He sylkivät vapauden kasvoille." "Isku demokratian sydämeen." "Sota länsimaista yhteiskuntakäsitystä vastaan."

Näitäköhän mahtoivat koillispariisilaiset pikkurikolliset tuumailla matkustaessaan Charlie Hebdoon piirtäjiä ja muita journalisteja tappamaan?

Totuus lienee paljon säälittävämpi. Koillispariisilaiset jenginuorukaiset ovat porukkaa, jota kukaan ei varsinaisesti tarvitse. He ovat lusineet koulun läpi päätymättä mihinkään. Heillä ei ole ammattia eikä työpaikkaa. Heillä ei ole rahaa. Ruokaa saa kaupasta varastamalla, ja erilaiset, usein huumeisiin liittyvät bisnekset tuottavat epämääräistä tuloa silloin tällöin. Tyyppien mieliala vaihtelee tavanomaisesta tylsyydestä aktiiviseen vihamielisyyteen.

Tällainen nuori mies ei ole milloinkaan tuhlannut yhtään euroa siihen, että olisi ostanut kioskilta Charlie Hebdon tai minkään muunkaan lehden. Tällaisella nuorella miehellä on kännykässä nettiyhteys, mutta hän ei käytä sitä tiedonhankintaan tehdäkseen yhteiskunnallisia analyyseja. Suurella todennäköisyydellä hän ei ole erityisen uskonnollinen – mutta moskeijan liepeillä joutilaana pyörivä, samassa tilanteessa olevien nuorten miesten porukka voi olla ainoa joukko, jossa hän kokee jonkinlaista hyväksyntää. Sen porukan silmissä hän haluaa päteäkin.

"Isku demokratian sydämeen" on tietysti mediassa mehevämpi ilmaus kuin "kolme aseistautunutta koillispariisilaista reppanaa surmasi kuusitoista ihmistä mediatalossa ja ruokakaupassa".

En minä tiedä, onko "reppana" hyvä sana kuvaamaan näköalattomia, vihaa tursuavia ja mieleltään vinksahtaneita millääneioomitäänväliä-tyyppejä. Olennaista on, ettei tappajista edelleenkään tiedetä juuri mitään muutakaan. Oliko heillä esimerkiksi jonkin laajemman koalition valtuutus toiminnalleen? Jos jotkut ISIS-hahmot jossain päin maailmaa nyt puhuvat typeriä ylistyksen sanoja veriteoista, tämä ei vielä oikeuta väittämään, että "ISIS iski demokratian ytimeen".

Kun asioita nimetään suuremmiksi kuin ne ovat, otetaan riski, että ne kohta ovat juuri sitä mitä väitetään. Testi: ryhdytään puhuttelemaan parikymppistä päihdeongelmaista koulutuspudokasta, vanhempiensa kämpästä kadulle heittämää tyyppiä "terroristiksi" ja katsotaan, mitä tapahtuu. Muutaman kuukauden kuluttua hän on ehkä jo löytänyt jostain tämän hänelle tarjotun urapolun alun.

Median vastuulla on olla termeistä tarkka. "Kolme miestä" ei välttämättä ole yhtä kuin "ISIS", eikä ihmisten tappaminen toimituskokouksessa ole nimeltään "sivilisaatioiden yhteentörmäys".

Murhista on syytäkin olla järkyttynyt, ja tunnetta voi ja saa purkaa puhumalla ja kirjoittamalla. Tunne ei silti ole fakta, jonka perusteella tapahtuneesta voisi tehdä jotain analyyseja.

Jos asioita nimetään ja nimitetään epämääräisin perustein, kasvaa riski, että tapahtunutta aletaan myös tulkita epämääräisin perustein. Pariisin terroritekoakin on käytetty jo perusteena vastustaa maahanmuuttoa ja muslimeja Saksassa.

Toivon, ettei itse asia hautaudu samalla, kun pahin järkytys haihtuu. Tärkeimmät kysymykset ovat vielä esittämättä ja vastaukset niihin etsimättä.