Ministerin piinaviikko

Jollei puolustusministeri saa antaa armeijalle poliittista ohjausta, kuka sitten saa?

Keskustelu puolustusministeri Stefan Wallinin ympärillä on ylittänyt kaikki järjen rajat. Mekkalan lopputuloksena Wallin on jo pyytänyt anteeksikin, kun ei ollut yksityiskohtaisesti raportoinut kaikkia keskustelujaan muille ministereille. Minä en ymmärrä, mitä anteeksi pyytämistä siinä on. Jokainen ministeri puhuu hallinnonalansa viranhaltijoiden kanssa (toivottavasti) niin paljon, että niistä keskusteluista ehkä pari prosenttia on syytä referoida ministerikollegoille. Heillähän on omatkin työnsä.

Wallin-kohu liittyy ennen kaikkea ruotsin kieleen. Keskustelussa on syntynyt vaikutelma, että Dragsvik ei ole varuskunta, osa Suomen maanpuolustusta, vaan kielikerho, Svenska Klubben, jota ministeri kriitikoidensa mukaan ryhtyi salakavalasti hyysäämään oikean maanpuolustuksen kustannuksella.

Ajatus on järjetön. Dragsvik on yhtä paljon maanpuolustusta kuin mikä tahansa muukin järjestelmän osa. Se, että varusmiespalveluksen voi suorittaa ruotsiksi, on tärkeä turvallisuuspoliittinen elementti. Varusmiesten on turvallisuuspoliittisista syistä todella syytä sataprosenttisesti ymmärtää, mitä ja miksi varusmiespalveluksessa puuhataan.

Jossain vaiheessa Wallinia jahdattiin siksi, että hän oli sekoittanut suomenkieliset käsitteet "varuskunta" ja "joukko-osasto". Minusta on ymmärrettävää, että kun ihminen puhuu muuta kuin äidinkieltään, näin voi tapahtua. Pääministeri Matti Vanhasellakin menivät sekaisin sanat "hoppa" ja "hoppas", mutta siitä ei kehitetty kansallista kriisiä, naureskeltiin vain.

Kaikkein vakavin kysymys on silti tämä: saako ministeri antaa poliittista ohjausta hallinnonalansa asioissa?

Vastauksen pitäisi olla itsestään selvä. Vaan kun ei: kouhkaajat ovat saaneet tilanteen kuulostamaan siltä, että poliittinen ohjaus on likaista ja sopimatonta samaan aikaan kun "puhdas sotilaallinen päätöksenteko" on arvostettavaa. Ajatuskulku on erittäin huolestuttava: sen ihanteellinen muoto on sotilasdiktatuuri. Siihenkö tässä pyritään?

Demokratian kansalaisena minä haluan, että valitsemamme poliitikot antavat hallinnonalojensa toimijoille poliittista ohjausta joka päivä, aamusta iltaan. Sotilaita ja muita viranhaltijoita on seurattava tarkalla poliittisella silmällä. Kielipolitiikka on yksi täysin normaali, hyväksyttävä ja tarpeellinen politiikan osa. Silloin tällöin se on osa esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaa, tavallisemmin vaikka koulutus- tai kulttuuripolitiikkaa.

Miksi keskustelu meni hakoteille? Wallin ja ruotsin kieli törmäsivät kulttuuriseen herkkyyspisteeseen, johon tuntuu liittyvän sotaveteraaneja, Maamme-laulua, varuskuntakaupunkien historiaa, aluepolitiikkaa ja talvisotaa. Ehkä näistä syistä asiaa koskeva keskustelu on ollut niin kohtuutonta.

Kielipoliittisessa ohjauksessa ei ole mitään paheksuttavaa. Poliittisessa ohjauksessa ei ole mitään paheksuttavaa. Se, että ministeri hoitaa työnsä ja edustaa kansalaisten etua, on ainoastaan hyvä asia.