Ruotsalaisuuden päivä on enemmän kuin tarpeen

Demari kirjoittaa pääkirjoituksessaan (6.11.) Också på svenska:

"Ruotsalaisuuden päivästäHyvää ruotsalaisuuden päivää. Juhlistamme tänään maamme kaksikielisyyttä ja suomenruotsalaisten oikeutta käyttää äidinkieltään. Päivää on perinteisesti vietetty pienissä piireissä. Sen on katsottu riittävän, koska ruotsi ja suomenruotsalaisuus ovat kuuluneet luontevasti yhteiskuntaamme.

Valitettavasti näin ei enää ole. "Pakkoruotsin" vastustamiseen kilpistyvä liikehdintä on saanut mittasuhteet, jotka osoittavat, että kyse ei ole pelkästään kieliopinnoista.

Aktivisternas attityder främjar språk- och minoritetshat.
Suomalaisuuden liitto ja Vapaa kielivalinta ry, jotka ajavat ruotsin muuttamista kouluissa vapaaehtoiseksi aineeksi, perustelevat vaatimusta tilan raivaamisella maailmankielille. Järjestöt panivat keväällä asiasta alulle kansalaisaloitteen. Kun nettikeräys ei vetänyt toivotusti, ne jalkauttivat "kielivapauden edistämiseksi" kerääjiä toreille ja turuille. Tarvittavat 50 000 allekirjoitusta on näin saatu kasaan. Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, perussuomalainen europarlamentaarikko Sampo Terho kiittelee Suomen mieli -lehdessä (2/2013) liiton kunniamerkillä palkittuja kerääjiä.

Kielivapauden puolustajiksi itseään kutsuvien jyrkkä retoriikka ruokkii vastakkainasettelua. Aktivistit väittävät, että ruotsin vapaaehtoisuus edistäisi kielirauhaa, mutta heidän omat asenteensa ja toimintansa nostattavat kieli- ja vähemmistövihaa. Aitoon haluun edistää suomalaisten kielitaitoa on vaikea uskoa, kun ihanteena on peruskoulua edeltävä aika. Silloinhan kieliä opetettiin vain oppikoululaisille. Osa nuorista jätettiin täysin vaille kieliopintoja.

Käsittämätöntä ja ehdottoman tuomittavaa on, että suomenruotsalaisia ja ruotsin kieltä puolustavia on uhkailtu. Ei saa olla niin, ettei esimerkiksi liikennevälineissä uskalla puhua ruotsia.

Trevlig svenska dagen! Det svenska språket och finlandsvensksheten har varit naturliga delar av vårt samhälle. Tyvärr är det inte längre så. Rörelsen mot "tvångssvenskan" har fått sådana dimensioner som bevisar att det inte mera handlar endast om språkstudier. Aktivisterna påstår, att frivilliga svenskan skulle främja språkfreden, men deras egna attityder och verksamhet främjar språk- och minoritetshat.

Det hör till allmänbildningen att kunna i alla fall lite svenska. Alla skall studera språket, men undervisningen bör utvecklas.

On turha uskotella, että ruotsin poisto lisäisi ilman muuta muiden kielten taitoa. Se on totta, että ruotsia ei osata niin hyvin kuin opetus edellyttäisi. Syynä on koululaisten heikko motivaatio. Opetusta pitääkin kehittää ja sen kestoa ja laajuutta pohtia. Kaksikielisiin kouluihin ja kielikylpyihin on suhtauduttava ennakkoluulottomasti.

Vähintään auttava ruotsin kielen taito kuuluu yleissivistykseen, muutenhan kansalainen ei selviä ruotsinkielisistä henkilö- ja paikannimistäkään. Sitä paitsi ruotsin osaamisesta on hyötyä yllättävissäkin yhteyksissä urheilusta yrityselämään."