Ihan kuin vanha kunnon Neuvostoliitto olisi äkkiä herännyt eloon ja kaikki vanhat kummitukset karvalakeissaan tallustaneet taas luoksemme.
Ensin suomalainen poliisi oli hoitanut virkatehtäviään ja kirjannut ylös tietoa henkilöistä, jotka saattavat rikollisyhteyksiensä takia jossain vaiheessa aiheuttaa Suomelle jotain vaaraa. Näitä henkilöitä ei vielä epäilty mistään, mutta heitä oli syytä pitää silmällä. Poliisi teki muistiinpanon niin kuin poliisin kuuluu.
Kaikki oli kunnossa, kunnes joku toinen poliisi vuoti tiedon yhdestä rekusteriin merkitystä mediaan. Henkilö sattui olemaan Vladimir Putin, Venäjän presidentti. Hänen oli havaittu olevan ylen ystävällisissä väleissä Night Wolves -moottoripyöräjengin kanssa, jonka nuhteettomuutta taas horjutti muun muassa muutama kuukausi aiemmin tapahtunut jengitaistelukuolema.
Suomalaisten reaktio oli nopea ja hysteerinen. Ministeri Päivi Räsänen ja presidentti Sauli Niinistö riensivät yhdessä poliisijohdon kanssa polvilleen pyytämään tapahtunutta anteeksi Putinilta.
Miksi?
Suomalaiset journalistit syöksyivät kilvan kysymään kommentteja kaikilta mahdollisilta tahoilta. Kaikki haastatellut olivat "virheestä" kuohuksissaan ja hyvin, hyvin pahoillaan. Vain kansanedustaja Tom Packalen (ps.) ihmetteli koko porua ja kysyi, mitä väärää "virheestä" syytetty henkilö oli tarkkaan ottaen tehnyt.
Sitä olisivat toimittajatkin voineet kysyä, mutta eivät kysyneet. Muutamassa tunnissa media oli vakuuttanut koko kansakunnan siitä, että hirmuinen virhe oli tapahtunut mutta syypäät, tiedon kirjaaja ja sen vuotaja, kyllä saataisiin pian kiikkiin. Oi suuri ja mahtava, anteeksi anteeksi anteeksi!
Jokunen toimittaja kirjoitti journalistisen kunniansa pelastamiseksi letkeän irvailun siitä, että jos kerran Putin on rikosepäilty, niin on sitten varmaan Kaarle Kustaakin, ylinopeuksineen kaikkineen. Voi kuulkaa, pojat.
Kriittisiä näkemyksiä esiintyi lähinnä vain sosiaalisessa mediassa. Suurimpien uutistoimitusten toimittajat eivät tehneet edes yksinkertaisimpia journalistisia peruskysymyksiä: miksi Putinin nimeä ei olisi saanut kirjata, jos hänellä kerran on moottoripyöräjengiyhteyksiä ja näillä jengeillä taas epäillysti rikollisia aktiviteetteja? Onko rikoslaissa ja poliisin ohjesäännöissä poikkeus, jonka mukaan kirjaus tulee jättää tekemättä, jos henkilö on itäisen naapurimaan presidentti? Mihin tämä poikkeus perustuu, ja keiden muiden nimiä tällä poikkeuslistalla on?
Kansalainen kirjoitti merkinnän tehneestä poliisista ja hänen kollegoistaan Helsingin Sanomien mielipidesivulla: "Ei kai voi kuvitella -- että he yhdessä olisivat tulleet tulokseen, että naapurimaan presidentti on Suomessa rikollinen?"
Ovatko monetkin suomalaiset todella niin naiiveja, että heidän on mahdotonta kuvitella valtionpäämiesten kykenevän rikoksiin? On tainnut jäädä historianläksyt lukematta ja sanomalehdetkin näkemättä. Jos tosiasiassa emme ole näin naiiveja mutta ulkopoliittisista syistä esitämme olevamme, onko meidän pakko tehdä se näin nolostuttavan suurieleisesti? Rähmälläänolon voisi tarvittaessa hoitaa valtiojohto yksin. Kulissin takana presidentin pitäisi tietysti kannustaa poliisikuntaa jatkamaan työtään normaaliin tapaan.
Tiedon vuotaminen on ilman muuta tutkittava, onhan siitä aiheutunut poliisin työlle merkittävää haittaa. Mutta jos merkinnän tekijään kohdistetaan minkäänlaisia rangaistuksia, vanha ja sitkeä tauti nimeltä suomettuminen on pienen tauon jälkeen vaatinut jälleen uuden ihmisuhrin.
