Ruma ja vaikea r-sana

Ellei suomalainen keskustelu rasismista olisi niin surkeaa, se olisi hupaisaa. Käyttäisin sanaa surkuhupaisa, ellei itse aihe olisi niin vakava.

Ensin kirjailija, toimittaja Umayya Abu-Hanna kertoi Helsingin Sanomissa (HS 31.12.2012) suomalaisten käytännön rasismista. Sitten Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin katsoi tarpeelliseksi loukkaantua koko kansan puolesta ja moitti Abu-Hannaa, joka Appelsinin mielestä oli niin kovin epäkohtelias ja kiittämätön henkilö (IS 2.1.2013).

Nauroin ääneen, kun luin Appelsinin kirjoituksen ensimmäisen kerran. Minulle ei sataprosenttisena kanta- ja umpisuomalaisena ollut tullut edes mieleen, että Abu-Hannan pitäisi olla Suomelle eli muun muassa minulle kiitollinen työpaikoistaan ja vaaleissa äänestäjiltä saamistaan äänistä. Appelsinin mielestä Abu-Hannan tuli olla kiitollinen muun muassa medialle, joka oli julkaissut hänen kirjoituksiaan (pelkästä säälistäkö julkaisivat? Eikö kirjoituksissa ollut mitään mielenkiintoista?), ja vihreille, jotka olivat "ottaneet hänet mukaan" puolueeseen. Yleensä on toisin päin: puolueet ovat kiitollisia, jos joku haluaa liittyä ja antaa aikaansa ja osaamistaan puolueen käyttöön.

Mutta ei Suomessa, ei. Appelsinin kirjoitus oli parasta, mitä suomalaisessa rasismikeskustelussa on tapahtunut aikoihin. Se paljasti, että Suomessa ollaan aivan pihalla siitä, mitä rasismi on. Suomalaiset eivät osaa tai halua tunnistaa omaa rasismiaan.

Toisen henkilön nimittäminen "saatanan neekeriksi" on Suomessa vain "huonoa käytöstä", kuten Appelsin kirjoittaa. Tosi törkeää sitä vastoin on epäillä jotakuta "rasistiksi". Tälläkin uhalla pohdin, esittääkö Appelsin rasistisia näkemyksiä.

Rasismia on se, että ihmisiä luokitellaan jonkin ominaisuuden, kuten etnisen taustan, perusteella ryhmiin ja sitten määritellään näille ryhmille eri pelisäännöt - yksille huonommat kuin toisille. Se, että ulkomaalaistaustaiselta edellytetään herkeämätöntä kiitollisuutta työpaikasta mutta suomalaiselta ei, on rasismia. Se, että ulkomaalaistaustainen ei saisi esittää kritiikkiä Suomesta vaikka suomalainen saa, on rasismia. Se, että ulkomaalaistaustaisen pahat kokemukset mitätöidään julistamalla ne "yksittäistapauksiksi", on rasismia. Sekin, että samaan hengenvetoon vaaditaan häntä erikseen huomioimaan kaikki ne suomalaiset, jotka eivät ole nimittäneet hänen lastaan "saatanan neekeriksi" vaan pitäneet tätä "söpönä", on rasismia.

Tällä perusteella Appelsinin näkemyksiä voidaan pitää rasistisina: hän edellyttää Abu-Hannalta tämän etnisen taustan perusteella erilaista käyttäytymistä, oman asemansa hahmottamista ja asennoitumista kuin syntyperäisiltä suomalaisilta.

Rasismi ei edellytä erityistä tahallisuutta eikä pahaa tahtoa. Sen ei tarvitse olla erityisen suurieleistä eikä dramaattista. Päinvastoin, suuri osa kaikesta rasismista on maailman sivu ollut vain "luonnollisena" pidettyä ajattelua ihmisten välisistä eroista.

Appelsinin myöhemmät kommentit osoittivat, että rasismin käsite on hänelle edelleen epäselvä. Appelsin kummasteli (IS 3.1.) niitä palautteen antajia, joiden mielestä hänen olisi kannattanut jättää juttunsa julkaisematta."Eikö tämä, jos mikä, ole rasismia: kansalaisia siis pitää ylemmältä taholta varjella keskustelulta?", Appelsin kysyy.

Ei, se ei ole rasismia. Jos Appelsinin ei jonkun mielestä pitäisi kirjoittaa jostain aiheesta, kyseessä ei ole rasismi, vaan tämän henkilön pyrkimys rajoittaa Appelsinin sananvapautta. Aivan eri asia siis.

Rasismi on Suomessa ruma sana. Kaikki, joiden sanotaan osoittavan rasistisia asenteita tai toimivan rasistisesti, yleensä loukkaantuvat. Koska ketään ei Suomessa saa sanoa rasistiksi, keskustelu rasismista on totisesti vaikeaa.

Rasismi-sanaa pitäisi oppia käyttämään sen oikeassa merkityksessä. Rasismi on ihmisten luokittelua esimerkiksi etnisen taustan tai äidinkielen mukaan ja heidän eriarvoistamistaan sillä perusteella. Kun rasismi-sanan merkitys kirkastuu ja sitä opitaan vähitellen käyttämään oikein, myös rasismin ja rasistien tunnistaminen helpottuu.

Ensimmäinen askel on, että jokainen tutkii omaa ajatteluaan: jos ruskeaihoinen varastaa minulta lompakon, ajattelenko oitis, että ruskeaihoiset ovat rikollisuuteen taipuvaisia; jos romani parkkeeraa autonsa väärin, ajattelenko, että romanit ovat piittaamatonta porukkaa. Rasististen stereotypioiden purkaminen vaatii aktiivista työtä ja ajattelua aivan jokaiselta. Tervetuloa työhön!