Kulttuurimme oudot piirteet

Heinä-elokuun vaihteessa olin ulkomailla ja luin Helsingin Sanomien verkkolehdestä kaksi peräkkäistä otsikkoa: "Kaljakellujat täyttivät jälleen Vantaanjoen" ja "Utajärvellä taisteltiin piereskelyn SM-mestaruudesta".

Ensimmäinen ajatus oli, että piereskelyssä ei MM-kisoja voitaisi järjestääkään, koska osallistujia tuskin tulisi muualta kuin Suomesta.

Toinen ajatus oli kiitollisuus siitä, että maailman ihmisistä valtaosa ei osaa suomea eikä siksi pystyisi lukemaan näitäkään verkkouutisia, vaikka ne jossain näkisi.

Kolmas ajatus oli, että kyllä tässä kaikessa jotain outoa on.

Olin hetkeä ennen otsikoiden lukemista palannut maksuttomasta puistokonsertista, joka järjestettiin Kanadassa, Quebeckin kaupungin keskustassa sijaitsevassa puistossa lauantai-iltana. Nelihenkinen yhtye soitti erinomaista kansanmusiikkia kahdella kitaralla, viululla ja kontrabassolla. Nurmikolla istuvaa ja loikoilevaa yleisöä oli muutama sata henkeä.

Ajattelin konsertissa, että tämä ei onnistuisi Suomessa. Toki meillä olisi kauniita puistoja ja lempeitä kesäiltoja. Erinomaisia muusikoita meillä olisi vaikka kuinka paljon. Mutta meillä ei olisi mahdollista saada kokoon usean sadan hengen yleisöä, josta yksikään ei olisi lauantai-illan maksuttomassa puistokonsertissa humalassa.

Quebeckissä yleisöllä ei näkynyt ainoatakaan pulloa. Kukaan ei ylipäätään syönyt eikä juonut, vaan kaikki kuuntelivat. Tässä ilmapiirissä oli luontevaa, että mukana oli myös paljon nuoria ja lapsia, jotka tanssivat pyöreän lavan edustalla.

Lomakauden päättyessä Ilta-Sanomat oli laatinut jutun, jollaisia suomalainen media aina julkaisee syksyn kynnyksellä: "20 vinkkiä lomalta töihin." Vinkki numero kolme oli "Korkki kiinni. Jos ajatuksissa oli kokea vielä tuntuva humala viimeisinä lomapäivinä, kunto töissä ei ole paras mahdollinen."

Ei varmaan. Mutta jotain syvästi outoa on tavassa, jolla "tuntuva humala" esitetään aivan normaalina tapana viettää viimeisiä lomapäiviä.

Koetan kuvitella, voisinko lukea vastaavaa lehtijuttua millään muulla kielellä, missään muussa maassa. Tuskin. Humalajuomista pidetään normaalina ja tavanomaisena käytöksenä lähinnä vain Suomessa. Venäjällä, jossa alkoholiongelmat ovat yhtä pahoja kuin Suomessa, media käsittelee liikajuomista ongelmana, ei niinkään lomanviettotapana.

Media muovaa käsitystä todellisuudesta, siitä, mikä kaikki on tavanomaista ja hyväksyttävää. Tunnen naisen, joka inhoaa lehtien jokakesäisiä juttuja aiheista "Terassikauden avajaiset", "Mistä saat tuopin edullisimmin" ja näiden loogisena seurauksena "Katkaisuhoito ruuhkaantui lomaltapalaajista". Hänen perheensä hajosi, kun puoliso noudatti juuri tätä kaavaa, tosin ilman katkaisuhoitoa.

Ja kun media tarmokkaasti laatii juttuja piereskelykilpailuista, jokin toinen aihe jää sillä välin toimituksilta tekemättä. Sitä sietää ihmetellä, Suomessakin.