"Från Sverige eller Finland", arvuutteli tukholmalainen nuori mies Kanariansaarilla, kun käyskentelin lomalaisena pitkin hikisen paahteista rantabulevardia.
"Från Savolax. Jag pratar endast savolaxisk", torjuin loma-osakkeita markkinoivan ruotsalaisen avauksen ja jatkoin:
"Vet du var Savolax ligger och förstår du savolaxisk", kiusottelin.
"Nej", hölmistynyt nuori mies vastasi ja keskittyi pysäyttelemään uusia asiakaskandidaatteja.
Sain jatkaa rauhassa aamulenkkiäni tyytyväisenä Koillis-Savon syrjäisessä kolkassa saamaani ruotsin kouluopetukseen.
ooo
Liki puolivuosisataa sitten pääsin Savosta pakoon Pönttövuoren tunnelin läpi Turkuun ja sieltä sitten maisterina Helsinkiin. Silti peilaan tässä ruotsin kieltä pikkutaajaman näkökulmasta.
Ruotsin taito on osaksi muovannut suomalaista identiteettiäni, vaikka en olekaan ruotsinkielinen vaan suomenkielinen
Juankosken yhteiskoulussa luin kahdeksan vuotta toista kotimaista kieltä. Pänttäsin Anders Collinin kirjan jokaisen sanan ja sitä vielä täydensi ruotsinopettajani Kalle Saraisen lisätiedot, jotka hän takoi oppilaiden koviin kalloihin.
Nuorena en osannut antaa ruotsin kielelle arvoa. Hyödyt olen ymmärtänyt vuosien saatossa. Samalla on valjennut myös se historiallinen ja kulttuurinen yhteys, mikä suomen ja ruotsin kielellä on.
Suomi on läntinen pohjoismaa. Olkoonkin, että meille on tullut runsaasti slaavilaisia vaikutteita ja pitkä raja Venäjän kanssa.
Modernin Suomen perusta luotiin 1800-luvulla, jolloin maa oli osa Venäjän keisarikuntaa. Suomi oli tuolloin erilainen kuin muut Venäjän vähemmistöalueet, joita Suomi muistutti ulkoiselta riippuvuudelta. Henkisesti ja sisäisiltä laitoksiltaan Suomi oli läntinen, tarkemmin sanottuna skandinaavinen. Vuoden 1906 eduskuntauudistus oli skandinaavinen ja puoluelaitos muotoutui perusrakenteeltaan pohjoismaisen linjan mukaiseksi.
Ruotsin kieli on vahvistanut skandinaavista ja pohjoismaista yhteyttä, joka historiallisen ja joka on syytä säilyttää tulevaisuudessakin.
ooo
Sattumalta synnyin Savoon. Olisin voinut putkahtaa maailmaan myös Ruotsissa. Nimittäin 1500- ja 1600-luvuilla, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa, kymmeniä tuhansia metsäsavolaisia muutti Pohjois-Vermlantiin.
Ruotsin suomalaismetsiin heidät vei kaskenpoltto. Itäsuomalaiset ja slaavilaiset heimot olivat kehittäneet kaskeamistekniikan viljelläkseen kaskiruista. Tämän taidon savolaiset omaksuivat ja muuttivat kuninkaan veropolitiikan kannustamana Ruotsin valtakunnan läntisiin rajametsiin. Kruunu sai verotuloja ja tulijat autiomaita kaskettavakseen.
Jos savolaiset esi-isäni olisivat liittyneet heimoveljiensä kaskikolonisaation, äidinkieleni (ja kansalaisuuteni) olisi nyt ruotsi.
ooo
Kouluaikanani Juankoski oli 1960-luvulla taajaväkinen yhdyskunta, jossa enemmistö väänsi savonmurteista suomea. Sen sijaan monet tehtaan toimihenkilöt, kuten Kaj Chydeniuksen vanhemmat, olivat suomenruotsalaisia.
Savolaisella teollisuustaajamalla onkin pitkä ruotsinkielinen menneisyys. Vuonna 1746 Tukholman vuorikollegio antoi Suomen ensimmäiselle pelkästään järvimalmia raudaksi jalostaneelle ruukille toimiluvan. Se sijaitsi Juankosken - Strömsdalin - partaalla.
Ruukin patruunat eivät saaneet paikallisesta väestöstä ammattitaitoista työvoimaa. Työläiset tulivat ruotsikielisiltä seuduilta. He yhdessä säätyläisten kanssa synnyttivät Strömsdalille eli Juankoskelle Savon sydänmaille pienen ruotsinkielisen - tai käytännössä kaksikielisen - yhdyskunnan.
Ruukki perusti sitten 1800-luvulla koulun tehtaan työläisille. Se oli siemen oppikoululle, jossa sitten 1900-luvun puolivälin jälkeen opin ruotsini - vai pitäisikö sanoa - ruukin ruotsini.
Ruotsistani on ollut runsaasti hyötyä pohjoismaisissa ja riikinruotsalaisissa työyhteyksissäni. Se on avannut portteja maailmalle ja sen ansiosta kansainvälisestä Tukholmasta on tullut suosikkikaupunkini. Kiitos tästä Kalle Saraiselle ja Anders Collinille sekä ruotsin kielen viralliselle asemalle Suomessa.
Tulipalossa tuhkaksi tuhoutuneelta Juankosken lukiolta olisin toivonut vähäisempää pyrkimystä ruotsin täydelliseen kieliopilliseen ilmaisuun. Yhdeksän pisteen virheen pelossa istuin monessa pohjoismaisessa kokouksessa nuorena liki tuppisuuna.
Turhaan ruotsin käytössäni oli pitkään arkuutta kuin sillä oppilaalla, joka teki hälytyksen entisen kouluni palosta. Hän koputti luokan oveen ja sanoi ujosti; "Anteeksi, että häiritsen, mutta koulu palaa."
Kari Arola, i dag fri skribent med ett förflutet som chefredaktör för tidningen Demari. Har bl.a. jobbat på Savon Sanomat, Turun Sanomat och Yle.
