Pistäydyin avecina Guggeheim-taidemuseosssa Bilbaossa. Ensimmäisen päivän kiertelemme mahtavaa monumentaalista wau-rakennusjättiläistä ulkoapäin. Toisena päivänä menimme sisälle.
Bilbaota hallitseva Guggenheim-rakennus teki syvän vaikutuksen.
Nimittäin heräsin museossa vierailun jälkeisenä yönä painajaiseen yltä päältä hikisenä.
Arvaan, että Helsingin kaupungin päättäjät vaikuttuivat myös Guggenheim-museosta käydessään Bilbaossa muutama vuosi sitten. Museo tuntuu viehättävältä ja hienostuneelta, kun maistelee espanjalaista punaviiniä aurinkoisessa Baskimaan kaupungin elävässä illassa.
Bilbaon katukahvilassa nautittu hyvä viini haiskahtaa Suomeen tuotuna etikkaiselta, ja ajatus Helsingin Guggenheim-taidemuseosta tuntuu matkimiselta, eräänlaiselta korkeakulttuuriselta McDonaldsilta.
Helsingin johto on perustellut Guggenheim-taidehanketta muun muassa Pietarin, läheisen suurkaupunkimme, matkailun ennustettavissa olevalla valtavalla kasvulla. Pietarin turistivirrasta Helsinki nappaisi Guggenheimilla osansa.
Perustelut ovat ihan hyviä.
Koko hankkeessa oleellisin seikka on se, kuka maksaa ja kuka hyötyy. Jos Guggenheim on niin kannattava hanke kuin julkisuuteen saatetuissa ensilaskelmissa on esitetty, varmaankin hankkeelle löytyy yksityisiä rahoittajia ja varmaankin yritysmaailma ottaa hankkeen omakseen.
Epäilen, että amerikkalaisen säätiö aikoo pelata lisenssimaksuin ja muin keinoin varman päälle. Ja projektin maksajiksi ja samalla riskin kantajiksi jäävät lopulta helsinkiläiset ja mahdollisen valtion osallistumien kautta myös kaikki suomalaiset veronmaksajat.
Tätä kirjoitettaessa Helsinki ei ole tehnyt päätöstä Guggenheimista. Silti Guggenheim ei ole jättänyt ketään välinpitämättömäksi.
Helsingin kannattaisikin virinneen kulttuurikeskustelun innoittamana järjestää kaikille avoin ideointikilpailu siitä, mitä arkkitehtonisesti sävähdyttävää Guggenheimille varatulle tontille rakennetaan ja miten Guggenheim-summa voitaisiin käyttää Helsingin taiteellisen vetovoiman lisäämiseksi. Varmaan joku keksii paljon Guggenheimia innovatiivisemman ja Pohjolan valkoiseen kaupunkiin sopivimman sekä omaperäisemmän ajatuksen.
On pakko antaa kiitosta Bilbaon Guggenheim-museolle. Ilman sitä en olisi eksynyt Baskimaalle, vihreään Espanjaan, jossa baskit ovat ylpeitä omasta kulttuuristaan sekä omasta kielestään. Milloin diktaattori Franco tai milloin muut isännät ovat yrittäneet tukahduttaa Euroopan vanhimpiin kuuluvan baskien kielen, euskaran, siinä onnistumatta.
Euroopan kielellinen moniarvoisuus ja vähemmistökielien vaaliminen on rikkaus, josta on pidettävä kiinni kansainvälistyneessä maailmassa.
