Sillisalaattia sokerikulhosta – kysymyksiä Radio Vegan yölähetysten äärellä
Olen jo vuosia kuunnellut Radio Vegaa säännöllisesti. Sen ohjelmat ovat monipuolisia, luotettavia ja kiintoisia. Vegassa puhuttu ruotsin kieli on kaunista ja selkeää. Tuskinpa on mitään niin lohduttavaa ja turvallista kuin Vegan jokailtainen merisäälähetys.
Vega kuuluu myös tien päällä, ympäri maata. Olen sen vuoksi kuunnellut Vegaa paljon autoa ajaessani. Musiikkiohjelmat ovat tehneet tutuiksi monia ruotsinkielisiä musiikin tekijöitä ja lajeja, joita en ole tuntenut. Puheohjelmat ovat jaksaneet yllättää ja kiinnostaa. Vega on yksi Suomen parhaista radiokanavista - paitsi öisin.
Kuuntelen satunnaisina unettomuusjaksoinani radiota. On kaksi varmaa kanavaa, joilta joka yö kuulee klassista musiikkia, Ylen ykkönen ja Vega. Harmillista on se, että Vegan yölähetystä ei voi kuunnella.
En tiedä, ketkä ovat päättäneet, ettei Vegan yölähetystä toimiteta. Kanavalta tuubittuu eetteriin kaikenlaista yleiskäsitteen "klassinen" alle niputettua musiikkia. Eräänä yönä täysin peräkanaa, ilman taukoa, lähetettiin Pastoraalisinfonian pätkä, sitten osa barokkikonserttoa ja heti perään hiukan modernia taidemusiikkia.
Selvästikään tässä ei ole ollut kuulija mielessä. Kauniiden päiväsaikaisten kestitysten vastapainona Vega paiskaa öisin takapihalle sekalaiset vadit ja pilkkumit, joissa loiskuvat kirjavat keitokset. Ehkä yökuuntelijoita pidetään hämärinä kulkureina, joille ei voi uhrata parhainta serviisiä?
Tässä asiassa ero Ylen ykkösen juonnetun ja toimitetun yöklassisen ja Vegan soittoputken välillä on ikävä kyllä valtava, ykkösen eduksi.
Juuri tällaisen seikan kohdalla paljastuu ymmärrys tai ymmärtämättömyys kulttuurin perusteita kohtaan. Vega on suomenruotsalaisuuden näyteikkuna, ja sen toiminta on monella tapaa merkityksellistä myös suomenkieliselle, ruotsin kieltä arvostavalle väestönosalle. Erityisesti musiikkiohjelmiensa kautta Vega tavoittaa myös sellaiset, jotka eivät välttämättä jaksa tai osaa keskittyä vieraskieliseen puheeseen.
On hämmentävää, että musiikkia voidaan pitää lähetysajan täytemassana, jonkinlaisena sikaflexinä, jolla tiivistetään saumat. Klassinen musiikki ei koostu 3-5 minuutin "kappaleista", joita voidaan soittaa random playna raita kerrallaan, vaan teoksista. Ja kyllä, ihmiset todella kuuntelevat musiikkia myös öisin.
Suomen Kulttuurirahaston kulttuurinpuolustuskurssilla lokakuun alussa opin musiikkikulttuurin parissa työskenteleviltä taiteilijakollegoilta muun muassa sen, että maassamme vallitsee huutava pula ammattitaitoisista tuottajista. Siis niistä ihmisistä, jotka toimivat taiteilijan ja taidemarkkinoiden välissä. Ihmisistä, jotka palkkaa vastaan luovat taiteilijoille ja teoksille kontakteja yleisön kanssa. Ihmisistä, jotka rohkenevat avata ovia sinne, missä kukaan ei vielä ole käynyt. Kuten kurssilla todettiin, tuottajaksi ei kelpaa henkilö, joka olisi tahtonut itse olla taiteilija. Tuottajan on oltava ensisijaisesti innostunut välittäjän roolistaan.
Hyvä tuottaja voi toimia myös taiteen kuluttajan edusmiehenä viestimissä ja laitoksissa. Tuottaja pitää huolen siitä, että niin taiteilijan kuin vastaanottajankin etu toteutuu. Nuorten, koulutuksessa olevien tuottajien pitäisi päästä mahdollisimman varhain oikeaan työhön ja vastuullisiin tehtäviin kiinni.
Esimerkiksi Vegan pitkän yölähetyksen voisi antaa nuorien kulttuurintuottajien ideoitavaksi. Öinen tila voisi olla sopiva täytettäväksi kokeilevalla, kokonaisvaltaisella ja inspiroivalla äänimaailmalla esimerkiksi Radio Basson tyyliin. Tällä tavoin Vegasta voisi tulla edelläkävijä niin musiikillisesti kuin koulutuksellisestikin.
