Länge leve det svenska språket i Finland, skriver specialredaktör Esa I, Järvinen i Lapin Kansa 16.9.
"Kauan siis eläköön ruotsin kieli keskuudessamme.
Miksi ihmeessä jälleen kerran kielisota nostaa päätään tai puheet pakkoruotsista? Miksi joillekin ruotsin kieli on kuin sulamatonta ja kiivailun aiheuttavaa myrkkyä?
Miksi kuvittelemme yhä, että ruotsia äidinkielenään puhuvat suomalaiset ovat etuoikeutettuja, "svenska talande bättre folk", hurreja, ikään kuin kieli sinällään ratkaisisi tai predestinoisi ihmisen sosiaalisen ja taloudellisen aseman?
Miksi emme voisi hyväksyä historiallisia tosiasioita - olemme olleet vuosisatoja tekemisissä ruotsin kielen kanssa ja olemme edelleen, erityisesti läntisessä Suomessa ja vallankin Tornionjokivarressa.
Sikäläisillä murrealueilla asuvien, varmaan muidenkin, on helppo listata joukoittain sanoja, aivan arkisessa käytössä olevia, jotka ovat selkeästi ruotsista lainattuja. Ruotsi on kielenä luontainen osa näiden ihmisten identiteettiä. Ja vähäisemmässä määrin myös muiden suomalaisten.
Uusin vaahtoaminen alkoi kun kokoomuksen kesäkuinen puoluekokous hyväksyi niukasti aloitteen, jonka mukaan ruotsin pakollinen opiskelu pitäisi poistaa peruskoulusta ja lukiosta.
Onneksi puoluejohtaja, "pää"ministeri Jyrki Katainen kiireesti mitätöi päätöksen merkityksettömäksi. Tuoreempi hyöky syntyi vielä Keski-Pohjanmaan aluehallinnon sijoittamisesta etelään tai pohjoiseen - siinäkin nähtiin kummallisia kielipeikkoja.
Kiistelyssä ruotsin kielestä on taustalla suvaitsevaisuus yleisemmin. Kaikkein kiivaimmin ruotsin asemaa ovat kaventamassa ne tahot, joiden on muutenkin vaikea sulattaa muukalaisuutta tai erilaisuutta kaikkineen.
Kyse ei ole vain yhdestä poliittisesta liikkeestä, vaikka muidenkin puolueiden keskuudessa sen kannatuksen kasvu herättää levottomuutta ja samalla pyrkimystä matkia sen äänenpainoja myös kielikysymyksessä.
Kyse on myös perinteisestä kansallisesta alemmuudentunteesta. Ruotsin kieli koetaan jollakin tavoin uhkaksi omalle kulttuurillemme unohtaen aktiivisesti, että ruotsi on ja pysyy kiinteänä osana suomalaisuutta.
Tosiasiassa suomenruotsalaisen kulttuurin vaikutus on kieltä puhuvan vähemmistön määrään nähden huomattavasti merkittävämpi, koska varmaan enemmistö ruotsinkielisistä taiteilijoista ja vaikuttajista operoi sujuvasti ja sitä enemmälti korostamatta myös suomeksi.
Kieltenopiskelun muuttaminen täysin valinnaiseksi peruskoulussa merkitsisi käytännössä opetuksen ja kielitaidon kaventumista. Kävisi niin, että suuri osa koululaisistamme tyytyisi vain englantiin eikä muita eurooppalaisia kieliä varsinkaan pienissä kunnissa edes tarjottaisi kysynnän puutteeseen vedoten.
Jotkut lukiolaiset lyövät lyhytnäköisesti jo laimin ruotsin opiskelun, koska sitä ei enää tarvitse kirjoittaa ylioppilastutkinnossa. Paine siirtyy sitten korkeakouluihin, kun opiskelijat tajuavat kielitutkinnon merkityksen.
Se, ettei ruotsia tarvita suomalaisessa arkielämässä, on ontuva perustelu. Ei tarvita muitakaan kieliä. Suomella pärjää täällä oikein hyvin.
Siitä huolimatta: Heja svenska!"
