Emeritusprofessorn Erkki Pihkala hävdar i Helsingin Sanomats artikelserie Me puhumme ruotsia 9/10 att finlandssvenskarnas välstånd inte är ett sammanträffande.
"Suomenruotsalaisia pidetään yleensä suomenkielisiä varakkaampina, ja tilastot osoittavat käsityksen oikeaksi. Ilmiöllä on selvät alueelliset ja historialliset sekä nykyään osin talouspoliittisetkin syynsä.
Ruotsinkieliset ottivat aikoinaan haltuunsa rannikon ilmastoltaan ja silloisilta kulkuyhteyksiltään parhaat alueet ja sittemmin myös sisämaan kartanot. Suomen teollistuessa taloudellinen kasvu on ollut suotuisinta ruotsinkielisten asuttamissa maakunnissa.
Tämä näkyy kansantalouden aluetilinpidossa. Jos koko maan bruttokansantuotteen (bkt) kasvua asukasta kohti vuonna 2007 merkitään sadalla, lukema oli Uudellamaalla 136, Itä-Uudellamaalla 106, Varsinais-Suomessa 97, Pohjanmaalla 94 ja Ahvenanmaalla 122. Kun otetaan huomioon väestöryhmien sijoittuminen seutukunnittain, ruotsinkielisten keskimääräiseksi indeksiksi saadaan 110.
Arvio nojaa oletukseen, että ruotsin- ja suomenkielisten tulotasot ovat ruotsinkielisten asuttamissa seutukunnissa yhtä suuret. Todellisuudessa ruotsinkielisten tulotaso seutukuntiensa kanta-asukkaina lienee kuitenkin korkeampi kuin suomenkielisten tulokkaiden.
Indeksin osoittama noin kymmenen prosentin ero lienee siis minimi. Kainuun ja Savon köyhimmissä seutukunnissa indeksi on noin puolet ruotsinkielisten seutukuntien indeksistä ja Kyrönmaan indeksi puolet Vaasan luvusta.
Suomen alkaessa teollistua maata hallittiin, koulutusta tarjottiin ja liike-elämää johdettiin yksinomaan ruotsiksi. Osaamista ja kansainvälisiä vaikutteita tuovat ulkomaalaiset maahanmuuttajat sulautuivat 1930-luvulle asti enimmäkseen ruotsinkielisiin.
Suomen kielestä tuli muodollisesti täysin tasa-arvoinen ruotsin kanssa vuonna 1902. Vuoden 1906 eduskuntauudistus mursi ruotsinkielisten säätyvallan, mutta kunnallinen äänioikeus pysyi varallisuuteen sidottuna vuoteen 1917.
Helsingin yliopisto suomalaistettiin vuonna 1937. Kauppakorkeakoulujen opiskelijoista oli vielä vuonna 1970 ruotsinkielisiä 27 prosenttia, koska ruotsinkielisten omistamat yritykset tarvitsivat osaajia konttoreihinsa. Suomenkieliset kelpasivat työmiehiksi.
Korkeisiin virka-asemiin ja liike-elämän johtopaikkoihin kuuluu hyvät palkkaedut, ja varallisuutta kertyi ruotsinkielisiin perheisiin ja sukuihin muun muassa asuntovarallisuutena. Ruotsinkielisten palkkaerot suomenkielisiin nähden ovat kuitenkin ajan mittaan tasoittuneet.
1800-luvun jälkipuoliskolla alkaneen niin sanotun kielitaistelun aikana ruotsinkielinen vähemmistö onnistui hyvällä menestyksellä suojelemaan omaa kieleen nojaavaa erityisasemaansa. Kielitaistelun tuloksena maa jakautui käytännössä vielä 1960-luvulla kahden suurpankin, Pohjoismaiden Yhdyspankin ja Kansallis-Osake-Pankin, yritysryhmittymiin.
Ruotsinkielinen ja suomenkielinen pääoma olivat aikalaisille selviä käsitteitä. Vasta vuoden 1990-luvun suurlamassa "vanha raha" menetti asemiaan liike-elämässä ja leimallisesti ruotsin- ja suomenkieliset yritykset hävisivät sulautumisten tuloksena. Omistussuhteet ovat muuttuneet monikansallisiksi ja globaaleiksi.
Liiketaloudellisessa Aikakauskirjassa (3/1999) julkaistun tutkimuksen mukaan suomenkielisistä 9,1 prosenttia ja ruotsinkielisistä 14,0 prosenttia omisti vuoden 1997 alussa pörssiosakkeita. Osakesijoitusten arvo asukasta kohti oli ruotsinkielisillä keskimäärin 30900 ja suomenkielisillä 6400 markkaa.
Asukaskohtainen osakevarallisuus oli Ahvenanmaalla keskimäärin 33900, Uudellamaalla 16000 ja pääkaupunkiseudulla 20000 markkaa. Kun suomenkielisen osakkeenomistajan salkun keskikoko oli 69700 markkaa, ruotsinkielisellä se oli 221100 markkaa. Maan osakevarallisuudesta ruotsinkieliset omistivat tuolloin 23,1 prosenttia.
Toisen tutkimuksen (Liiketaloudellinen Aikakauskirja 4/2002) mukaan ruotsinkielisten osuus verotuksessa vuonna 2001 ilmoitetusta omaisuudesta oli 8,8 prosenttia, mikä merkitsi 186700 markan omaisuutta henkeä kohti, kun vastaava luku suomenkielisillä oli 115700. Suomenkielisillä metsien ja peltojen merkitys varallisuudelle oli iso, sillä he toimivat tyypillisesti maa- ja metsätalouden harjoittajina.
Ruotsinkielisen Pohjanmaan kasvihuoneet ja veneenrakennus sekä turkistarhaus ovat oivia osoituksia alueelle leimallisesta yritteliäisyydestä. Kasvihuoneet tosin nauttivat viljelytukia ja veneenpito on verotonta toisin kuin kesäasuntojen tai auton omistus.
Turkistarhaus ei tukiaisia tarvitse ehkä kalarehun subventointia lukuun ottamatta, ja epäeettisestä maineestaan huolimatta se on onnistunut säilyttämään asemansa Suomessa. Rkp ei ole turhaan ollut pysyvä hallituspuolue.
1920-luvulla alkoholin salakuljetus loi vaurautta saaristoon, mikä näkyy yhä saariston rakennuskannassa. Sittemmin alkoholin ja muun tavaran verottomalla myynnillä on avokätisesti tuettu laivayhtiöitä ja varustamotoimintaa Alkon kustannuksella.
Ruotsinkielisten vanhaa varallisuutta on viime vuosikymmeninä siirtynyt säätiöihin, joiden omaisuustulot ja - usein ruotsin kielen aseman edistämiseksi jaetut - apurahat ovat verottomia. Ruotsinkielisten hyvä taloudellinen menneisyys koituu näinkin heidän elintasonsa hyväksi myös tulevaisuudessa."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomenruotsalaisten+vauraus+ei+ole+sattumaa/HS201008
