Minä toivoisin, että me itäsuomalaiset saisimme tilaisuuden vahvistaa omia mahdollisuuksiamme ja opettaa, niin halutessamme, venäjää ruotsin kielen sijasta peruskoulussa ja lukiossa, kirjoittaa Euroopan parlamentin jäsen Riikka Manner Warkauden lehdessä.(11.4.)
"Ruotsi vaiko Venäjä - siinäpä vasta vaalipulma. Kielikysymys tuntuu jakavan suomalaiset puolueet ja alueet. Olen ollut ylpeä Keskustasta, kuinka se on pitänyt itäsuomalaisten asiaa esillä ja korostanut venäjän opiskelun mahdollisuutta ruotsin sijasta.
Ruotsin kielen vankkaa asemaa maassamme perustellaan maamme kaksikielisyydellä ja -kulttuurisuudella. Haluan korostaa jo nyt, etten missään nimessä vähättele ruotsin kielen tai suomenruotsalaisen kulttuurin merkitystä Suomessa - se on vahva. Mutta minusta on varsin alentavaa, kuinka Venäjän läheisyys ja sen vaikutus itäsuomalaiseen kulttuuriin jätetään huomiotta näissä keskusteluissa.
Eivät sultsinat, karjalan piirakat ja blinit meille suinkaan lännestä ole tulleet. Ihmisten sosiaaliset tavat ja kanssakäyminen on erilaista eri puolella Suomea. Ja vaikkapa pääsiäisen vietto poikkeaa Länsi- ja Itä-Suomen kesken valtavasti, koska kulttuuritaustat poikkeavat toisistaan.
Me emme elä kaksikulttuurisessa maassa. Suomi on omaleimainen maa, jonka kulttuuri ja tavat ovat omaksuneet vivahteita monesta eri suunnasta, ei siis myöskään pelkästään ja puhtaasti Ruotsista tai Venäjältä.
Sen lisäksi, että historiaan pohjautuvat perustelut ovat ruotsi-venäjä -väännössä olleet ontuvia, jotkut puolueet ovat osoittaneet myös hyvin heikkoa ymmärrystä Itä-Suomen tulevaisuudesta.
Aivan yksinkertaisesti Venäjä on meille suurin yksittäinen maa, jonka tarjoamat mahdollisuudet aluetaloutemme näkökulmasta ovat valtavat. Me emme ole tehneet itäsuomalaisissa maakunnissa erillisiä Ruotsi- tai Pohjoismaa-strategioita, mutta jopa yksittäisillä kunnilla on omat Venäjä-ohjelmansa.
Kaikki tapaukset, joissa on syntynyt onnistunutta ja merkittävää taloudellista yhteistyötä suomalaisen ja venäläisen toimijan välille, ovat pohjautuneet venäjän kielen ja kulttuurin ymmärtämiseen. Itä-Suomi tarvitsee kouluihin myös venäjää!
MTV:n vaalikeskustelussa keskiviikkona keskustan ohella perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit kannattivat venäjän kielelle nykyistä suurempaa opetusmahdollisuutta ruotsin kielen sijaan. Vahinko vain, että omissa talouslinjauksissaan sekä perussuomalaiset että kristillisdemokraatit ovat kannattaneet lähialueyhteistyövarojen leikkaamista.
Kokonaisuus ei pelkästään onnu, vaan menee tässä ojasta allikkoon. Mikäli lähialueyhteistyöhön käytettäviä varoja leikattaisiin, se iskisi maamme sisällä nimenomaan Itä-Suomeen. Rahaa tämä yhteistyömuoto vaatii budjetistamme parikymmentä miljoonaa euroa vuosittain. Tämä summa voidaan ajatella myös oman alueemme kehitystä tukevana rahapottina, varsinkin, kun Suomi on kirjannut lähialueohjelmien tavoitteisiin myös meille itsellemme kanavoituvan hyödyn.
Ja itse asiassa näillä varoilla rahoitetaan sellaisia toimintamuotoja, joissa kansalaiset odottavat yhteiskunnalta toimia. Esimerkki tällaisesta on järjestäytyneen rikollisuuden pysäyttämiseksi tehtävät yhteistoimet Venäjän viranomaisten kanssa. Lähialueyhteistyövarat eivät ole vain yksittäinen budjettikohta vailla sisältöä. Ne ovat Itä-Suomelle hyvin tärkeä taustatuki.
Koska vielä ehtii esittämään puolueille toiveita ennen hallitusohjelman kirjoittamista, niin minä toivoisin, että me itäsuomalaiset saisimme tilaisuuden vahvistaa omia mahdollisuuksiamme ja opettaa, niin halutessamme, venäjää ruotsin kielen sijasta peruskoulussa ja lukiossa.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että ruotsi ja venäjä sopivat mukisematta samaan maahan ja vahvistavat kumpikin Suomea ja suomalaista osaamista tavallaan. Monessa muussa politiikan kysymyksessä esimerkiksi Kokoomus, SDP ja RKP korostavat, ettei maailma ole mustavalkoinen. Miten ihmeessä se kielikysymyksessä kuitenkin rajoittuu näihin kahteen ääriväriin?"
