President Martti Ahtisaari skriver om svenskans betydelse i ett inlägg i Helsingin Sanomat (28.9.). Svenska språket är en resurs värd att ta vara på. Därför borde skolundervisningen inspirera till att tala svenska, skriver Ahtisaari:
"Olen vuosien varrella seurannut ja käynyt keskustelua ruotsin kielen asemasta Suomessa, ja minua huolestuttaa yhä kielteisempi suhtautuminen toiseen kotimaiseen kieleemme. Vaikka Suomi on yhä muodollisesti kaksikielinen maa, käytännössä olemme mielestäni jo luopuneet kaksikielisyydestä.
Hullunkurisinta on se, että ruotsin kieltä opiskellaan meillä pitkään ja hartaasti mutta opitaan käytännön tarpeita ajatellen surkeasti. Kielitaito on rikkaus - ja tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös ruotsin kieltä Suomessa. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että ruotsin taidoista on hyötyä ja että ne helpottavat muiden kielten oppimista.
Kieliväittely roihahti jälleen viime keväänä, kun Pohjoismaiden neuvoston johtaja Jan-Erik Enestam kirjoitti asiasta Aamulehdessä. Hän piti erittäin tärkeänä muun muassa sitä, että pohjoismaalaiset voivat viestiä keskenään jollakin skandinaavisella kielellä ollessaan toisessa Pohjoismaassa.
Ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen. Pohjoismainen identiteetti taas on avainasia suomalaisuuden avaramman ymmärtämisen kannalta. Kertomalla olevansa pohjoismaalainen - tai käytännöllisemmin skandinaavi - voi suurimmassa osassa maailmaa luoda positiivisen mielikuvan itsestään.
Meidän on paljon työläämpää ymmärtää itseämme ja omaa historiaamme, ellemme kykene tutustumaan siihen sillä kielellä, jolla pääosa historiaamme ja kansallista identiteettiämme on luotu.
Topelius ja Runeberg kirjoittivat ruotsiksi. Välskärin kertomukset ja Vänrikki Stoolin tarinat kirjoitettiin ruotsiksi. Jopa suomalaisuusmies J. V. Snellman ajoi suomen kielen asemaa ruotsiksi. Mannerheim kirjoitti muistelmansa ruotsiksi, ja Sibelius kommentoi sävellyksiään ruotsiksi.
Näin kirjoittaessani en halua ylistää suomenruotsalaisuutta vaan äidinkielenään ruotsia puhuneiden suomalaisten osaa Suomen ja suomalaisuuden kehittymisessä.
Arkisempi seikka on, että ruotsia taitamalla kolminkertaistaa sen pohjoismaisen alueen ymmärtämisen, johon Suomikin kuuluu.
Monet kansainväliset vaikutteet ovat kautta vuosisatojen tulleet meille muiden Pohjoismaiden, ennen muuta Ruotsin, välittäminä. Kun ne ovat saapuneet Suomeen, ne on jo kulttuurisesti sopeutettu pohjoismaisiin - siis myös suomalaisiin - oloihin.
Totta kai voimme puhua englantia muiden pohjoismaalaisten kanssa seurustellessamme. Mutta tällöin olemme kielellisesti ja osin kulttuurisestikin samassa asemassa kuin ketkä muut hyvänsä, jotka puhuvat englantia. Emmekä edes samassa vaan heikommassa asemassa kuin vaikkapa uusiseelantilaiset tai jamaikalaiset, jotka puhuvat englantia äidinkielenään.
Yksi ruotsin vastustajien pääperusteista on juuri se, että suomenkieliset pärjäävät muissa Pohjoismaissa erinomaisesti myös englannilla. Mutta ajatellaanpa vaikka niitä tuhansia suomalaisia, jotka muuttavat vuosittain toiseen Pohjoismaahan esimerkiksi opiskelemaan tai työskentelemään. Miten paljon helpompaa heidän onkaan sopeutua ja kotoutua yhteiskuntaan, jos he osaavat edes vähän ruotsia.
Ruotsin taidon avulla me suomenkieliset voimme lukea myös norjalaisia ja tanskalaisia lehtiä sekä pienellä harjoittelulla ymmärtää jopa tanskalaisia tv- ja radio-ohjelmia.
Minulle englanti on luonteva viestintäväline kansainvälisissä tehtävissä ja matkoilla Pohjoismaiden ulkopuolella. Matkustaessani Pohjoismaissa haluan kuitenkin aina puhua ruotsia. Olen vakuuttunut siitä, että suomenkielisten on sekä järkevää että hyödyllistä opetella ruotsia. Ruotsi on meille yhdysside Pohjolaan ja portti muihin kieliin.
Ruotsin opetuksessa tulisi panostaa siihen, että oppilaat oppivat ymmärtämään ja puhumaan ruotsia. Kielikylpyjen ja -suihkujen lisäksi tulisi ruotsin varsinainen opiskelu aloittaa jo alakoulussa. Ruotsin opintojen aloittaminen vasta seitsemännellä luokalla, jolloin lapset ovat murrosiässä, ei ole järkevää.
Kunnat päättävät siitä, mitä kielivalintoja lapset voivat tehdä alakoulussa. Näillä valinnoilla on kauaskantoisia vaikutuksia sekä lukio-opintoihin että viime kädessä työ- ja elinkeinoelämään.
Tärkeää on kertoa oppilaille eri kielivalintojen vaikutuksista. Valinnan kohdistuminen toiseen viralliseen kieleemme palkitaan myöhemmin elämässä. Esimerkiksi Suomen valtiollisiin ja kunnallisiin virkoihin vaaditaan ruotsin kielikoe. Ruotsin karttaminen vaikuttaa kielteisesti myöhempiin opintoihin ja työelämään.
Kun oppilaat pyritään saamaan kiinnostuneiksi ruotsista, keskeisessä asemassa ovat koti ja koulu, varhainen opinto-ohjaus sekä erilaiset opiskeluintoa lisäävät toimet. Opetuksesta voidaan tehdä sekä hauskaa että motivoivaa.
Ruotsin kieli on voimavara niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Oppimalla useita kieliä - jotka ilmentävät kulttuuria ja arvoja ja toimivat yhteisöllisenä muistina - opimme myös ymmärtämään syvällisemmin vierautta ja erilaisuutta. Meistä tulee suvaitsevaisempia. Tieto auttaa ymmärtämään, kun taas tietämättömyys saa usein asennoitumaan kielteisesti vierauteen ja erilaisuuteen.
Pohjoismainen identiteettimme ja yhteenkuuluvuutemme vahvistuvat, kun voimme viestiä englannin lisäksi myös ruotsiksi. Kyse ei silti ole pelkästään kulttuurista ja identiteetistä, vaan ruotsin taidoista on meille suomenkielisille konkreettista hyötyä - vaikkapa Nokian Tanskan-toimistossa tai oikeustieteen opinnoissa Oslossa. Ruotsin kieli on ystävämme, ei vihollisemme."
