Helsingin Sanomat flggar i sin ledare (1.11.) för tvåspråkiga skolor:
"Selvä enemmistö pääkaupunkiseudun asukkaista olisi valmis laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämässä mielipidetiedustelussa 55 prosenttia 7-16-vuotiaiden lasten vanhemmista olisi valmis laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun, jossa opetuskielinä olisivat molemmat kansalliskielet suomi ja ruotsi (HS 31. 10.).
Kaksikielisten koulujen kannatus on mielipidetiedustelun mukaan suurinta Espoossa, jossa 61 prosenttia vastanneista olisi valmis laittamaan lapsensa suomen- ja ruotsinkielellä opetusta antavaan kouluun. Pääkaupunkiseudun kunnista kaksikielisen koulun kannatus on vähäisintä Vantaalla, jossa suurin vastaajaryhmä, 43 prosenttia vanhemmista, epäröi lapsensa laittamista kaksikieliseen kouluun. Kaksikielisen koulun kannatus oli suurinta hyvätuloisten ja pitkälle koulutettujen joukossa.
Nykyisen lainsäädännön mukaan kaksikielinen koulu, jossa opetuskielinä ovat suomi ja ruotsi, ei ole mahdollinen. Näin halutaan turvata molempien kansalliskielten, käytännössä ruotsin, säilyminen elävänä. Sen sijaan Suomessa voi olla – ja onkin – esimerkiksi suomalais-venäläisiä kouluja.
Jos suomea ja ruotsia sekaisin käyttäviä kaksikielisiä kouluja haluttaisiin perustaa, tarvittaisiin perustuslain muuttamista tai ainakin perustuslakivaliokunnan näkemys, että tällainen lainmuutos on sopusoinnussa perustuslain kanssa. Perustuslain mukaan "julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan".
Vähemmistökielen asema turvataan siten, että suomen- ja ruotsinkielisille on omat koulunsa, kaksikielisissä kunnissa jopa omat opetusvirastonsa.
Ruotsinkieliset suomalaiset ovat viime vuosina tunteneet elintilansa kaventuneen, kun myös viranomaisten kyky palvella molemmilla kansalliskielillä on heikentynyt. Siksi monessa ruotsinkielisessä kodissa kavahdetaan ajatusta kaksikielisistä kouluista. Pelkona on, että ruotsia äidinkielenään puhuvat oppilaat hukkuisivat helposti suomenkielisten oppilaiden mereen, minkä seurauksena suomenruotsalainen identiteetti ja suomenruotsalaisen elämäntavan elinvoimaisuus heikkenisivät.
HS-gallupin heikkous oli, että mielipidetiedustelun vastaajien joukossa oli vain vähän ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajia. Ruotsia äidinkielenään puhuvien vanhempien kantaa ei pysty erittelemään kyselystä. Luultavasti kaksikielisen koulun kannatus olisi heidän joukossaan kuitenkin vähäisempää kuin suomenkielisissä ja kaksikielisissä perheissä.
Monet opetustoimen ja kasvatustieteen ammattilaiset kehottavat kokeilemaan kaksikielisiä kouluja.
Heidän perustelunsa ovat ensisijaisesti kasvatustieteelliset. On havaittu, että kahden kielen käyttö opetuksessa kehittää oppilaiden kykyä käsitellä tietoa. Tämä tosin vaatii, että opettajat tekevät työtään oikealla asenteella, vuorovaikutusta edistäen. Kasvatustieteilijöiden ajattelun voi kiteyttää erään professorin huokaukseen: "Meillä on kaksi kansalliskieltä, mutta me emme pysty lastemme koulutuksessa tätä rikkautta hyödyntämään."
Kaksikielinen koulu saattaisi myös parantaa merkittävästi suomalaisten ruotsin kielen taitoja, joita nyt kahlitsee kielien valintamahdollisuuksien jäykkyys. Siksi ruotsin kielen opiskelun alku siirtyy monella lapsella peruskoulun ala-asteen viimeisille luokille ja jää vain muutamaan viikkotuntiin. Näin ruotsi jää enemmistölle suomenkielisistä tosiasiassa lähes kuolleeksi kieleksi. Samalla vierauden tunne ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista kulttuuria kohtaan kasvaa, mikä on omiaan eristämään kahta kieliryhmää entisestään toisistaan. Kaksikielinen koulu olisi mahdollisuus välttää tällainen ansa. Se olisi tietenkin myös luonnollinen valinta kaksikielisille perheille, joita on paljon.
Kielikeskustelu on viime vuosina kärjistynyt sekä suomen- että ruotsinkielisten keskuudessa. Suomenkielisten piirissä pieni vähemmistö lietsoo kaunaa ruotsin kieltä kohtaan. Ruotsinkielisten piirissä taas suomenkielisestä Suomesta eristäytyminen tuntuu saavan lisää tilaa.
Modernissa monikulttuurisessa maailmassa kannattaisi pikemminkin avata perheille ja lapsille uusia vaihtoehtoja kuin lyödä ovia säppiin."
