En förutsättning för ett tvåspråkigt Finland i framtiden är att samhället och finlandssvenskarna utvecklas i takt med tiden skriver Björn Sundell i det sista inlägget i Helsingin Sanomats serie Me puhumme ruotsia 10/10.
"Menetämme kaikki paljon, jos tilanne Suomessa muuttuu niin, ettei kaksikielisyyttä enää arvosteta. Näin totesi entinen pääministeri Paavo Lipponen talvella Hufvudstadsbladetin haastattelussa. Lipponen on oikeassa ja taustatuki erittäin tervetullutta. Jokainen suomenruotsalainen kuitenkin tietää, että kehitys kulkee väärään suuntaan.
Tammisaaren synnytysosaston sulkeminen ja monet muut poliittis-hallinnolliset päätökset hankaloittavat ruotsinkielisten palvelujen saantia. Siksi ei ole mikään ihme, että suomenruotsalaisten luottamus oman kielensä tulevaisuuteen Suomessa on aivan viime vuosina selvästi heikentynyt.
Suomen- ja ruotsinkieliset väestönosat ovat asuneet Suomessa suunnilleen yhtä pitkään. Tämä on yksi syy siihen, että kielivähemmistölle on turvattu perustuslaissa tasavertainen asema enemmistön rinnalla. Käytännössä tilanne on toinen. Ruuhka-Suomessa ei peruspalveluja useinkaan saa ruotsiksi, koska niitä ei kerta kaikkiaan ole. Tehostamisen varjolla tehdään hallinnollisia päätöksiä, jotka vaikeuttavat kielivähemmistön elämää.
Politiikan avulla voidaan pyrkiä estämään ikäviä päätöksiä. Samalla on otettava huomioon, että ympäröivä maailma on muuttunut. Finanssikriisin jälkeen säästöpaineet ovat suuret koko EU:n alueella. Kansainvälinen ympäristöpolitiikka luo uusia haasteita. Muuttovirrat yli rajojen kasvavat. Kaikki tämä vaikuttaa Suomeen ja näin myös suomenruotsalaisiin.
Hahmottaakseen muutosten merkitystä ajatuspaja Magma aloitti viime vuonna yhdessä Kuntaliiton ruotsinkielisen sihteeristön kanssa skenaarioprojektin, jossa pohdittiin vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia. Pyrkimyksenä oli kehittää neljä erilaista tulevaisuudenkuvaa ja katsoa, miten kielivähemmistö voisi varautua niihin. Helmikuussa kansien väliin saatiin raportti Det svenska i Finland år 2030 (Suomenruotsalaisuus vuonna 2030).
Raportti ei kerro, miltä maailma - tai edes suomenruotsalaisuus - näyttää 20 vuoden päästä, koska kenelläkään ei ole siihen vastausta. Sen sijaan raportti kertoo paljon kielivähemmistön vahvuuksista ja heikkouksista. Se yrittää hahmotella selviytymiskeinoja ja esittää eri tapoja kohdata muutokset.
Ensimmäinen tulevaisuudenkuvista on optimistinen ja lähtee liikkeelle tekniikan nopeasta kehittymisestä, ja toinen perustuu kansainvälisen ympäristötietoisuuden lisääntymiseen. Kolmannessa skenaariossa huomio kohdistuu kulttuurien väliseen kilpailuun Suomen sisällä: kilpailu kovenee maahanmuuton lisääntyessä.
Neljännessä skenaariossa talouskriisi jatkuu, protektionismi kasvaa ja maat sulkeutuvat. Tämä viimeinen tulevaisuudenkuva on pelottavin: sulkeutuneessa Suomessa ihmiset kyttäävät toisiaan ja kaikki, mikä on vierasta, on myös vaarallista.
Raportin lähtökohtana on, että 290 000 suomenruotsalaisella on tärkeä tehtävä, kun Suomi kulkee kohti uutta nousua talouskriisin jälkeen. Yhteistyö onnistuu paremmin, ellei kielivähemmistön tarvitse jatkuvasti pelätä, että erilaisten säästöpäätösten takana piilee pyrkimys heikentää sen asemaa.
Raportissa vaaditaan kansallista kielistrategiaa, joka korostaisi sekä ruotsin että monien muiden kielten merkitystä. Monipuolinen kielitaito on edellytys pienen maan selviytymiselle talouskilpailussa ja kulttuurien välisessä puristuksessa. Mallia voisi ottaa maista, joissa kielten opiskelu alkaa varhain, jo päivähoidossa.
Pohjoismailla on yhteinen arvopohja. Siksi myös EU-suomi tarvitsee pohjoismaista yhteistyötä. Yleinen ruotsin kielen taito on tärkeä, sillä ei ole kenenkään edun mukaista, jos suomenruotsalaiset hallitsevat kaikkea pohjoismaista yhteistyötä.
Lisäksi raportissa ehdotetaan, että ruotsinkielisiä kuntapalveluja tarjottaisiin Suomessa yli kuntarajojen. Kielitaidon puutteet ovat usein huomattavia tiskin molemmin puolin, ja rajat ylittävä yhteistyö helpottaisi palvelujen saantia ruotsiksi.
Myös ruotsinkielisten omaa uudistumiskykyä tarvitaan. Säätiöiden ja korkeakoulujen avulla suomenruotsalaiset voisivat kehittää uusia palvelukonsepteja esimerkiksi opetukseen ja hoitoalalle. Raportin vision mukaan ruotsinkieliset toimisivat uudenlaisten kuntapalvelujen koekaniineina, ja onnistuneet kokeilut voitaisiin kenties laajentaa koko väestöä koskeviksi.
Finanssikriisin jälkeen Suomi on kansakuntana monien uhkien ja mahdollisuuksien edessä. Tässä tilanteessa on tärkeää, ettei suomenruotsalaisuus tunnu tuulahdukselta vanhasta maailmasta. Skenaarioraportin pyrkimyksenä on rohkaista ruotsinkielisiä toimimaan yhteiskunnan uudistajina, jotka ovat valmiita arvioimaan vakiintuneita ratkaisuja kriittisesti.
Raportti itsessään ei ollut projektin päämäärä. Lopputulos syntyy, kun raportin lukijat yksin tai omissa piireissään miettivät, miten Suomi saataisiin säilymään kaksikielisenä ja monipuolisena yhteiskuntana."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Vähemmistönkin+on+kyettävä+uudistumaan/11352592163
