Av de stora minoritetesspråken i Europa är svenskan i Finland ett av de få som går bakåt i förhållande till landets majoritetsspråk, skriver Johan Häggman i Helsingin Sanomas serie Me puhumme ruotsia/5.
"Suomen lait antavat ruotsin kielelle huomattavan suojan, mikä johtuu ruotsin asemasta toisena kansalliskielenä. Suomenruotsi on kuitenkin Euroopan isoista vähemmistökielistä ainoita, jotka menettävät osuuttaan suhteessa enemmistökieleen. Vuonna 1940 ruotsinkielisiä oli 354 000, vuonna 2002 enää 290 000.
Muualla Euroopassa vähemmistökielten kehitys on ollut toisenlaista. Vuodesta 1970 lähtien alueellista tai vähemmistökieltä puhuvien määrä on kasvanut Espanjassa, Saksassa, Italiassa, Tanskassa, Belgiassa ja Alankomaissa. Viime aikoina vähemmistöt ovat vahvistuneet niinkin keskitetysti hallitussa maassa kuin Ranskassa.
Espanjassa myönteinen kehitys selittyy osittain sillä, että vähemmistökielet olivat virallisissa yhteyksissä kiellettyjä aina diktaattori Francisco Francon kuolemaan, vuoteen 1975 asti.
Viime aikoina katalaaninkielisten oppilaiden määrä Katalonian kouluissa on kasvanut ja pelkästään espanjaa puhuvien vastaavasti pienentynyt. Samanlaista nousukautta elävät baskin ja nyttemmin myös galician kieli. Nykyisin näiden kielten taitajia on enemmän kuin 30 vuotta sitten, ja yhä useampi espanjalainen käyttää katalaania, baskia tai galician kieltä asioidessaan viranomaisten kanssa.
Kataloniassa suunta lienee seurausta kielikylpyjärjestelmästä, jossa kaikkien julkisten koulujen opetuskieli on katalaani. Tämä koskee myös sellaisia alueita, joilla asuu lähes yksinomaan espanjankielistä väestöä. Perusteluna on, että oppilaat espanjankielisillä alueilla, etenkin Barcelonan esikaupungeissa, eivät muuten olisi kosketuksessa katalaanin kieleen.
Samantapaista kehitystä on tapahtunut myös Italian Etelä-Tirolissa, jossa saksan- ja ladininkielisten osuudet ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet italian kustannuksella. Tämä johtuu siitä, että saksaa ja ladinin kieltä suositaan tietoisesti.
Britannian Walesissa kymrinkielisten määrä kasvoi vuodesta 1991 vuoteen 2001 mennessä 74 000 hengellä eli 18,7 prosentista 20,8 prosenttiin. Ikäryhmässä 5-14-vuotiaat kasvu oli vielä suurempi, 26 prosentista 40,6 prosenttiin. Pelkästään enemmistökieltä englantia puhuvien määrä on vastaavasti pienentynyt. On tosin muistettava, että äidinkieli voidaan eri paikoissa määritellä eri tavalla.
Suomen ruotsinkielisten ikärakenne on käänteinen verrattuna moneen muuhun kielivähemmistöön Euroopassa. Walesin, Katalonian, Baskimaan ja Etelä-Tirolin vähemmistökieliä puhuvat prosentuaalisesti enemmän nuoret kuin ikääntyneet, kun taas Suomessa ruotsinkielisten osuus on suurin 50-59-vuotiaiden ikäryhmässä. Prosentuaalisesti vähiten ruotsinkielisiä on alle 5-vuotiaiden ikäryhmässä.
Ruotsinkielisen väestön osuuden voimakas pienentyminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen johtuu ruotsinkielisen työväenluokan suomalaistumisesta sekä ruotsinkielisten suhteellisen suuresta muuttoliikkeestä Ruotsiin 1950-luvulta 1970-luvun loppupuolelle saakka. Toinen syy on vaikeus elää ja vaikuttaa omalla äidinkielellään. Käynnissä oleva hallinnon uudistaminen vähentää niiden hallintoyksiköiden määrää, joissa ruotsi on ensimmäinen kieli.
Haluaisin kuitenkin korostaa kahta asiaa, joihin ei ole mielestäni kiinnitetty tarpeeksi huomiota: kielen tuottamaa lisäarvoa ja kielen imagoa.
Kielen lisäarvo käyttäjälleen on kiistämätön. On todettu, että moni opettelee enemmistökielen ohella vähemmistökieltä, koska sen osaaminen on tärkeää työmarkkinoilla. Vähemmistökielen hallitseminen auttaa työpaikan saannissa ja vaikuttaa palkkaan sekä ylenemismahdollisuuksiin.
Euroopan unionin kustantama Elan-tutkimus osoittaa, että kielitaidon puutteellisuus on suurimpia syitä yritysten huonoon menestymiseen. Englannin taito ei yleensä riitä uusien vientimarkkinoiden avaamiseen, ja on vaikea myydä, jos ei osaa ostajan kieltä.
Suomen suurin vientimarkkina-alue ovat Pohjoismaat, joten Suomessa olisi taloudellisia syitä kiinnittää huomiota ruotsin kielen osaamiseen. Mitä enemmän EU kasvaa, sitä tärkeämmäksi tulee yhteistyö naapurimaiden ja lähialueen kanssa. Ministeri Paavo Väyrynen on ilmaissut asian hyvin: Suomen on valittava, haluaako se olla pohjoisin Baltian maista vai itäisin Pohjoismaista.
Islannissa pohjoismaisen yhteistyön merkitys on ymmärretty, ja siksi tanskan kieli (erikoistapauksissa norja tai ruotsi) on kouluissa pakollinen oppiaine.
Myös kielen imago on tärkeä seikka. Kataloniassa on trendikästä puhua katalaania ja Walesissä kymriä, mutta Suomessa ruotsin imago on erityisen huono.
Sellaiset projektit kuin radiokanava Extrem, ilmaislehti Papper/Peppar.fi ja Svenska Teaternin musikaali PlayMe ovat askel oikeaan suuntaan, kun pyritään lisäämään suomenkielisten halua opiskella ruotsia.
Ruotsin kielen taantuminen Suomessa osoittaa, että laaja lainsäädäntö ja Euroopassa melko ainutlaatuinen oikeudellinen asema virallisena kielenä eivät riitä takaamaan kielen elinvoimaa. Kieltä pitää myös vaalia määrätietoisesti. Tarvitaan valtiovallan aktiivista tukea ja valtaväestön positiivista suhtautumista, jotta ruotsin kieli pystyisi vaikuttamaan myönteisesti kansakunnan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Monet+vähemmistökielet+elävät+nousukautta/1135258741888
