Yksi piirtää ruman kuvan profeetasta, toinen julkaisee sen, kolmas loukkaantuu ja neljäs mellakoi. Kaikki muut kommentoivat kovaäänisesti: Sananvapaus vai sensuuri! Rohkeus vai pelkuruus! Uskonrauha vai uskonsota!

Heinä-elokuun vaihteessa olin ulkomailla ja luin Helsingin Sanomien verkkolehdestä kaksi peräkkäistä otsikkoa: "Kaljakellujat täyttivät jälleen Vantaanjoen" ja "Utajärvellä taisteltiin piereskelyn SM-mestaruudesta".

Saan silloin tällöin sähköpostiini viestin Mother Jonesilta, Jaatisen Mammalta. Hän on amerikkalainen aikakauslehti. Hän pyytää rahaa: jos annan vaikka dollarin tai pari (mikä ei nykyisillä verkkomaksusysteemeillä ole vaikeaa eikä edes vaarallista), Mamma panee toimittajansa töihin tekemään tutkivaa journalismia jälleen yhdestä tärkeästä mutta vaikeasta aiheesta.

Tuntemani mies ei halua tilata Hufvudstadsbladetia, koska ei halua joka päivä joutua pohtimaan sitä, että on ruotsinkielinen. "En yksinkertaisesti halua tulla muistutetuksi juuri siitä asiasta joka ainoa aamu", mies sanoo.

Jollei puolustusministeri saa antaa armeijalle poliittista ohjausta, kuka sitten saa? Keskustelu puolustusministeri Stefan Wallinin ympärillä on ylittänyt kaikki järjen rajat. Mekkalan lopputuloksena Wallin on jo pyytänyt anteeksikin, kun ei ollut yksityiskohtaisesti raportoinut kaikkia keskustelujaan muille ministereille. Minä en ymmärrä, mitä anteeksi pyytämistä siinä on. Jokainen ministeri puhuu...

Muutama päivä sitten kuulin pankkiekonomistin suusta sen, minkä monet tietävät ja vielä useammat todeksi arvelevat, mutta jota ei ole sopivaa sanoa ääneen. "Talouden taantumakaudet koskevat tosiasiassa vain pientä osaa kansasta", pankkiekonomisti sanoi ja näytti lukuja: On taantuma tai nousukausi, suurin osa meistä ei huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa tai huomaa vain hyvin vähän. Useimmat...