Ministeri Heidi Hautala erosi perjantaina toimestaan viestinnällisen virheen takia: alkuvaiheessa hän syyllistyi vähättelemään omaa osuuttaan Arctia Shipping -laivayhtiön omistajaohjauksessa.

Journalisteilla on maailmassa kaksi tehtävää: tehdä oikeat kysymykset ja hakea niihin vastaukset. Kuluneella viikolla kävi niin, että väärät tai kokonaan esittämättä jätetyt kysymykset jo itsessään johtivat hulinan harhaan.

Ensimmäinen väärä kysymys oli tämä: "Onko Hautala antanut laivayhtiölle poliittista ohjausta?" Näin ongelman muotoili muun muassa Ylen uutistoimittaja ja sai asian kuulostamaan siltä, että "poliittinen ohjaus" on jotain kerrassaan sopimatonta. Vaikka se on juuri sitä, mitä ministerin kuuluukin tehdä! Saman politiikanvastaisen ilmapiirin uhriksi joutui taannoin Stefan Wallin, joka ei puolustusministerinä olisi joidenkin mielestä saanut antaa poliittista ohjausta puolustusvoimille.

"Poliittisesta ohjauksesta", samoin kuin politiikasta yleensä, on selvästi syytä keskustella. Vielä lauantaiaamuna 12.10. politiikan tutkija Erkka Railo piti Helsingin Sanomissa "ratkaisevana" sitä, että Hautala "joutui myöntämääm poliittista ohjausta tapahtuneen". Ihmettelen kovasti. Jos ministerit eivät saa ohjata ministeriöitään ja nimenomaan poliittisesti, ministerinvirat lienee syytä lakkauttaa tarpeettomina.

Toinen, erittäin olennainen ja kokonaan esittämättä jäänyt kysymys oli tämä: Pitääkö valtion omistaman yrityksen alistua valtio-omistajansa tahtoon?

Tämä asia oli ilmeisen epäselvä Tero Vaurasteelle. Puolitoista vuotta sitten häntä otti mitä ilmeisimmin päähän, kun hän olisi halunnut tehdä rikosilmoituksen Greenpeace-porukoista mutta valtio-omistaja varsin topakasti ilmoitti, että rikosilmoitus ei ole sen eikä yhtiön edun mukaista. Ylijohtaja Pekka Timonen jopa huomautti, että valtiolla on valta vaihtaa kokonaan omistamansa yhtiön toimitusjohtaja, mikäli toimitusjohtajan on vaikeaa suostua omistajan tahtoon.

Toimitusjohtajan riippuvuus omistajan tahdosta on yritysmaailmassa itsestään selvä asia. Epäilemättä Vaurasteen kunnialle on käynyt, että valtio-omistajan ääntä käyttää ministeriö, jota johtavan naisen arvomaailma lienee erilainen kuin laivayhtiön palkkajohdon. Silti valta-asetelma oli selvä: Timonen ja Hautala käyttivät omistajan ääntä, ja sitä oli Vaurasteen toteltava, jos hän halusi pitää työpaikkansa. Joidenkin kommenttien mukaan toimitusjohtajan uhkaaminen vaihtamisella on törkeää, mutta se on osakeyhtiölain mukainen teko. Toimitusjohtaja ei ole edes työsuhteinen, vaan osakeyhtiön toimielin, joten hänen vaihtamisensa on lain mukaan omistajalta ilmoitusasia. Tylyä kenties, mutta totta ja laillista.

Journalistit eivät kuluneella viikolla juuri pohtineet, mistä Iltalehti oli saanut tietonsa koko tapahtumaketjusta. Koska todennäköistä ei ole, että Iltalehteä olisi informoinut Hautalan ministeriö, ainoaksi vaihtoehdoksi jää Arctia Shipping. Otaksun, että jos toimitusjohtajaa huvitti kostaa aiemmin kokemansa nöyryytys, tämä oli oivallinen tapa. Iltalehden teksteistä oli pitkin viikkoa luettavissa selkeä Arctia Shippingin näkökulma.

Kolmas kysymys, jota journalistit voisivat edelleen itselleen ja yleisölle selvittää, on yksinkertainen mutta tärkeä: Mitä tarkoittaa "vallan kolmijako-oppi", johon keskustelussa viitataan. Se ei tarkoita, etteivät ministerit saisi ottaa kantaa asioihin, joihin liittyy juridisia prosesseja. Totta kai he saavat. Oikeuslaitoksen riippumattomuus tarkoittaa, ettei poliitikoilla ole valtaa oikeusprosesseihin, vaan poliisi, syyttäjä ja tuomarit tekevät työtään riippumattomina ja lain mukaisesti - täysin välittämättä kaikista niistä mielipiteistä, joita ministerit ja muut keskustelijat ovat asiasta esittäneet.

Media kaiketi kaatoi Hautalan, mutta - paradoksaalisesti - juuri avoimuus ja julkisuus olisivat voineet pelastaa ministerin. Jos Hautala olisi jo puolitoista vuotta sitten sanonut vaikka julkisesti, ettei pidä rikosprosesseja oikeana tapana hoitaa yrityksen yhteiskuntavastuuta ja -suhteita valtion laivayhtiössäkään, julkisuusase olisi menettänyt tehonsa saman tien. Nyt se laukesi Hautalaa itseään vastaan.