Ilkka-lehden pääkirjoitustoimittaja Maiju Lemettinen kirjoittaa kolumnissaan sisäisetä hakkaraisesta (26.5.)
"Viitasaarelaiselta sahalta Helsinkiin töihin äänestetty Teuvo Hakkarainen möläyttelee ilmoille sanat, jotka useimmat meistä hoksaavat nielaista.
Emme puhu neekereistä. Rohkaisemme itseämme uskomaan, että silmissämme erilainen on samanlainen kuin mekin. Tunteva, hyvää tarkoittava ja hyvään pyrkivä ihminen.
Emme antaudu pelolle, että muslimien maihinnousu Suomeen vie meiltä kulttuurimme, uskontomme, sosiaaliturvamme ja puistonpenkkimme. Hyvä ettei mämmimme ja avantouintimmekin.
Yritämme olla avaria, suvaitsevaisia ja tilannetajuisia. Silti aina joskus karkaa sisäinen hakkaraisemme.
Näin voi käydä, vaikka emme näkisi mustia, ulkomaalaisia tai puliukkoja. Riittää, että näemme romanin. Hänet, jota edelliset sukupolvet mustalaiseksi kutsuivat. Hänet, joka on ollut Suomen kansalainen jo satoja vuosia.
Torjunta tulee nopeasti. Romani - kuka tahansa meille tuntematon - on silmissämme epäluotettava. Jokainen meistä tuntee jonkun rajoja ja normeja rikkoneen romanin.
Sisäinen hakkaraisemme vaatii laskemaan puomit romanin edessä nopeasti alas. Hänellä ei ole pääsyä kovin lähelle elinpiiriämme. Hän on uhka lapsillemme kouluissa ja meille aikuisille työpaikoillamme.
Hakkaraisemme kuiskii korvaan, ettei siitä hyvää seuraa jos romanien kanssa rupeaa kaveeraamaan.
Kaksitoista vuotta sitten seinäjokelainen Saga Koivisto suostui haastateltavaksi. Hän kertoi kokemuksiaan romaninaisen elämästä Etelä-Pohjanmaalla.
Ikäiseni nainen oli tuntenut nahoissaan lukemattomat kerrat valkolaisten ennakkoluulot ja syrjinnän.
Sagan lapsia kiusattiin koulussa. Koulumatkatkin olivat usein tuskaa. Päästötodistus jäi saamatta, kun ei koskaan oikeasti otettu joukkoon. Ei ollut kiva vastata typeriin kysymyksiin, pidetäänkö romanien kodissa hevosia sisällä.
Tuolloin Saga sanoi kestävänsä itse ympäristön nurjan suhtautumisen. Häntä ei helpolla lannistettu. Lastensa takia hän toivoi kuitenkin tasa-arvoisempaa ja parempaa tulevaisuutta. Se tarkoitti mahdollisuutta koulutukseen ja työhön.
Saga käväisi muutama päivä sitten. Varsin nopeasti kävi ilmi, etteivät ihmisten asenteet ja suhtautuminen romanivähemmistöön olerunsaassa vuosikymmenessä muuttuneet.
Sagan lapsenlapsi joutui taksvärkkipäivänsä päätteeksi kaupassa taskutarkastukseen toisin kuin valkolainen kaverinsa. Nolotti ja itketti. Kurjempaa työkokemusta saa hakea.
Kun vaiennamme sisäisen hakkaraisemme, pääsemme miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos tarkastuksen kohteena olisikin ollut romanin kaveri. Vaikka oma lapsemme?
Sagalla on huoli myös vävystään. Päihdeterapeutin koulutuksen saaneen työpanokselle näyttäisi olevan maakunnassamme kysyntää. Vävy pääsee työhaastatteluihin asti, mutta sitten se hakkaraisen puomi taas putoaa ja katkaisee työuran alkuunsa.
Mies saa vastata kyselyihin ja epäilyihin, jotka eivät liity millään tavalla työhön.
Sisäinen hakkaraisemme muistuttaa, että omat asiat on laitettava ensin kuntoon. Vasta sen jälkeen voi ruveta ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia paapomaan.
Romanit ovat omia. Ruvettaisiinko töihin?"
