Maahanmuuton voittajat ja häviäjät

Kansantaloudellinen tutkimus ei ole yksiselitteisesti pystynyt osoittamaan maahanmuutosta olevan suurta haittaa tai etua vastaanottavalle yhteiskunnalle. Tästä huolimatta vallitsee konsensus siitä, että maahanmuutto on taloudelle pääsääntöisesti myönteinen ilmiö. Tähän viittaa myös se, että suurimmassa osassa maailman menestyneimpiä talouksia on varsin mittavia maahanmuuttajavähemmistöjä. Näitä ovat Yhdysvallat, Australia, Iso-Britannia ja Saksa.Stephen Castles ja Mark Miller toteavatkin The Age of Migration -kirjassaan kehittyneiden talouksien olevan rakenteellisesti riippuvaisia kansainvälisestä liikkuvuudesta ja maahanmuutosta. Tosin laajoja maahanmuuttajaväestöjä on myös maissa, jotka ovat taloudellisen kehityksen häntäpäässä. Nämä liittyvät usein pakolaisuuteen ja naapurimaissa oleviin kriiseihin.

Maahanmuutto on tunteita herättävä ilmiö, koska se tuo mukaan vieraita elementtejä uuteen ympäristöön ja haastaa olemassa olevia toimintatapoja. Julkinen keskustelu maahanmuutosta kääntyy usein puheeksi sen hyvistä ja huonoista puolista. Suomalaisen maahanmuuttokeskustelun keskiössä on kaksi erilaista puhumisen kohdetta: humanitaarinen (pakolaiset ja turvapaikanhakijat) ja työperäinen maahanmuutto. Sekä maahanmuuttoon kriittisesti että myönteisesti suhtautuvat näkevät maahanmuuton aiheuttavan pääsääntöisesti joko toivottavia tai epätoivottavia seurauksia. Välimaaston keskustelua ei juuri käydä ja eri tahojen näkemykset leimataan helposti rasistisiksi, naiiveiksi tai epärealistisiksi.

Maahanmuuton seuraukset

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana kiihtynyt globalisaatio on merkittävällä tavalla muuttanut maailman taloudellista, poliittista ja kulttuurista rakennetta. Se on johtanut suureen keskinäisriippuvuuteen, minkä lisäksi se tuottaa laajamittaisia ihmisvirtoja. Globaalitalouden voittajia ovat monikansalliset yritykset ja ne paikallisyhteisöt, jotka pystyvät kääntämään uuden talouden ja uudet tulijat voimavaraksi, myös muuna kuin työvoimana. Maahanmuutton katsotaan usein lisäävän positiiviseksi koettua moninaisuutta esimerkiksi ruokakulttuurissa, ajattelutavoissa ja työyhteisöissä. Globaaliin liikkuvuuteen ja maahanmuuttoon liittyy sen hyötyjen lisäksi myös turvattomuutta, rikollisuutta ja epäoikeudenmukaisuuksia, eivätkä nämä haitat jakaudu tasaisesti eri ihmisryhmien kesken. Maahanmuutolla on siis voittajia ja häviäjiä.

Häviäjien näkökulmaa voidaan lähestyä Susan Olzakin laatiman kolmijaon kautta, jonka hän on esitellyt kirjassa The Dynamics of Ethnic Competition and Conflict. Ensinnäkin maahanmuuttajat sijoittuvat keskimääräistä useammin työmarkkinoiden alapäähän, jossa he kilpailevat vähemmillä vaatimuksilla esimerkiksi palkkauksessa ja ovat valmiita heikompiin työolosuhteisiin. Lisäksi ainoastaan minimituottoa tuottava yrittäjyys laskee hintoja muun muassa ravintolayrittäjyydessä ja voi tehdä kannattamattomaksi valtaväestön vastaavan pienyrittäjyyden. Toiseksi maahanmuuttajien joukossa on paljon hyvinvointipalvelujen käyttäjiä, joka voidaan kokea epäoikeudenmukaiseksi. Kolmanneksi maahanmuuttajat voidaan kokea uhkaksi paikalliselle tai kansalliselle identiteetille, mikäli he eroavat tavoiltaan tai ulkonäöltään valtaväestöstä.

Resurssikilpailun näkökulmasta maahanmuuttajista koettu uhka tiivistyy taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin maahanmuuton tuottamat kulut ja haitat tulevat selkeämmin näkyviin. Tätä korostaa se, että maahanmuuttajat sijoittuvat muita enemmän talouden heilahteluille herkille toimialoille. He tippuvat ensimmäisten joukossa pois, mikä korostaa kilpailua hyvinvointipalveluista ja sosiaaliturvasta. Kilpailu ei kuitenkaan yksin selitä koettua identiteetti- tai taloudellista uhkaa, sillä näiden tarvitsee tulla yleisempään tietoisuuteen ja politisoitua, jotta ne muuttuvat konflikteiksi. Tässä erilaisilla poliittisilla liikkeillä on sormensa pelissä. Ne pyrkivät tietoisesti luomaan vastakkainasetteluja ja saavuttamaan kannatusta korostamalla maahanmuuttajia hyvinvoinnin hyväksikäyttäjinä tai muuna uhkana yhteiskunnalle. Näissä poliittisissa prosesseissa ymmärrettävästi painotetaan ainoastaan kielteisiä asioita.

Valinnat

Ajatus siitä, että pullasta voisi poimia vain rusinat ei pidä paikkaansa, eikä kansainvälinen liikkuvuus tee tästä poikkeusta. Maahanmuuttoon liittyy sekä toivottavia että epätoivottavia piirteitä, jotka olisi syytä tunnustaa ja tunnistaa jo alkumetreillä. Suomalaisessa valtajulkisuudessa on vain vähän ääniä, jotka pyrkisivät tarkastelemaan maahanmuuton kokonaisvaikutuksia. Sekä maahanmuuttoon kriittisesti että myönteisesti suhtautuvat tahot pyrkivät luomaan vaikutelmaa, että maahanmuuton määrään, laatuun ja seurauksiin on mahdollista merkittävästi vaikuttaa. Vaikka vaikutusmahdollisuuksia toki on, niin ne eivät ole niin suuria kuin kummatkaan tahot esittävät. Globaalin liikkuvuuden dynamiikkaa ei tunnuta ymmärtävän koko sen laajuudessaan.

Kansainväliseen talouteen elimellisesti liittyvät erilaiset liikkuvuudet muodot ja niiden pitkäaikaiset vaikutukset ovat monimutkaisia, eikä niitä ole täysin mahdollista ennakoida. Usein pyrkimykset rajoittaa jotain tiettyä muuttoliikettä, esimerkiksi perheiden muuttoa, aiheuttavat kasvua muissa muuttoliikemuodoissa tai muutoin ennakoimattomia seurauksia. Esimerkiksi Saksan toisen maailmansodan jälkeinen siirtotyöläispolitiikka kaatui demokraattisen valtion takaamaan oikeuteen perheeseen. Siirtotyöläiset eivät palanneetkaan kotiinsa, vaan heidän perheensä tulivat Saksaan. Samoin työmarkkinoiden protektionistinen sulkeminen ulkomaalaista on johtanut kasvavaan laittomaan maahanmuuttoon esimerkiksi Yhdysvalloissa, eikä suinkaan tulijoiden määrän laskuun. Lisäksi kansainväliset tapahtumat, kuten taloudelliset taantumat, poliittiset kriisit tai ympäristöongelmat ovat viime kädessä sattumanvaraisia. Kansallisvaltion näkökulmasta tilanne on hyvin vaikeasti hallinnoitava, ja siksi eripuolilla mietitään uusia kansainvälisiä pelisääntöjä, joilla muuttoliikkeiden hallintaa voisi kehittää.

Globaali liikkuvuus koostuu lukuisista erilaisista muuttamisen muodoista, kuten työ-, perhe- ja opiskelumuutosta, pakolaisuudesta ja turvapaikanhausta, erilaisista laittomista muuttoliikkeistä, joista osalla on tiivis yhteys järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja puhtaasta seikkailuhalusta. Lisäksi globaali turismi ja talous tuottavat jatkuvaa liikettä valtioiden välillä, jonka seurauksena keikkatyöläiset, huippu-urheilijat, eläkeläiset ja muut muuttuvat satunnaisista vierailijoista pysyviksi asukeiksi. On itsestään selvää, että näillä ilmiöillä on merkittäviä vaikutuksia paikallisten arkeen. Venäläiset mökkiläiset Itä-Suomessa, kiinalaiset opiskelijat Mikkelissä, suomalaiset eläkeläiset Espanjan aurinkorannikolla, puolalaiset putkimiehet Lontoossa, jne. ovat kaikki pieniä puroja maailmassa, jossa ylirajainen muutos on todellisuutta yhä useamassa paikassa.

Nyky-Suomen maahanmuuttajaväestö on syntynyt pääsääntöisesti kylmän sodan jälkeisen globaalin vallan uusjaon kautta, jossa kansainvälinen talouselämä on ollut muutoksen moottorina. Globaali liike tarvitsee liikuttajansa, ja korttien uudelleen jakamisen seurauksia on koettu niin Voikkaalla, Tapiolassa kuin Varissuollakin. Tilanne on kuitenkin, yhtäläisyyksistään huolimatta, ainutlaatuinen joka puolella. Avoin keskustelu maahanmuuton voittajista ja häviäjistä on tarpeen. Sekä puolustajien että vastustajien kannattaisi perehtyä myös ideologisesti vieraisiin faktoihin, eikä ainoastaan projisoida omia toiveita tai pelkoja sopivasti valituilla argumenteilla. Kyseessä on viime kädessä yhteinen tulevaisuutemme.

–––

Artikkeli on kymmenosaisen sarjan kuudes osa.

Sarjan esittely | Osa 2 | Osa 3 | Osa 4 | Osa 5 | Osa 6 | Osa 9 | Osa 10

–––

Lue lisää

Stephen Castles & Mark J. Miller (2009) The Age of Migration: International Population Movements in the Modern World. 4th Revised Edition. Palgrave Macmillan.

Susan Olzakin (1992) The Dynamics of Ethnic Competition and Conflict. Stanford: Stanfod University Press.