Hämmentyneen toimittajan käsialaa on seuraava tilitys. Sen on Ilta-Sanomille kirjoittanut Staffan Bruun. Julkaistu Ilta-Sanomissa 19.3.
"Olen hämmentynyt. 55 vuotta olen elänyt Suomessa ja tullut hyvin toimeen (melkein) kaikkien ihmisten kanssa, vaikka ruotsi on äidinkieleni ja puhun suomea joskus paremmin, välillä huonommin.
En olisi halunnut välittää viime kuukausien hyökkäävästä kielikeskustelusta. Aikomus oli ohittaa sen joidenkin hörhöpäiden tilapäisenä vihanpurkauksena. Mutta vaikka kuinka haluaisin, en pysty olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Päässäni on nimittäin tapahtunut jotain. Aikaisemmin en edes itse huomannut puhunko ruotsia tai suomea, kun asioin julkisilla paikoilla. Joskus aloitin suomeksi, mutta vaihdoin ruotsiksi vastapuolesta riippuen, joskus päinvastoin. Se sujui itsestään, huomaamattani.
Suureksi harmikseni olen nykyisin alkanut miettiä, mitä kieltä puhun.
Syy on näiden hörhöpäiden, joiden mielestä äidinkieleni on turha rasite. En itse neuvo suomenkielisiä mitä heidän pitäisi koulussa oppia. Jos venäjä on niin paljon parempi, kauniimpi, tärkeämpi ja helpompi kieli, siitä vaan.
Ruotsista on kuitenkin aina ollut merkittävää hyötyä suomalaisille. Ison Vihan aikana Suomi melkein tyhjeni, kun asukkaat lähtivät hakemaan turvaa Ruotsista. Ne jotka päätyivät Venäjälle vietiin sinne väkisin, orjiksi.
Noin 40 vuotta sitten, muutaman vuoden aikana, 400 000 suomalaista muutti Ruotsiin, joka tarjosi työtä, toimeentuloa ja tulevaisuutta. Ehkäpä monella olisi mennyt vähän paremmin, jos he olisivat oppineet sen pakkoruotsin etukäteen.
Tiedän, koska olin töissä pienessä ruotsalaisessa paikallislehdessä Västmanlandissa 1970-luvulla. Tein valtavasti juttuja suomalaisista siirtolaisista, jotka olivat täysin hukassa ruotsalaisessa byrokratiaviidakossa.
He eivät pystyneet kommunikoimaan viranomaisten kanssa.
Tänään Ruotsi on täynnä johtavissa asemissa olevia Korhosia, Pitkäsiä, Laineita ja Salmisia. He ovat siirtolaisten jälkeläisia ja selviävät mainiosti - ruotsiksi.
Ruotsi on aina avannut ovensa hätää kärsiville suomalaisille. Länsinaapuri on Suomen paras kaveri, on aina ollut.
Paitsi tietenkin urheilussa. Mutta tästä viha-rakkaussuhteesta huolimatta Ruotsissa kiekkoilee noin 50 suomalaista pelaajaa. Allsvenskanissa on noin tusinan verran suomalaisia jalkapalloilijoita. Elleivät he aikoinaan lukeneet ruotsia koulussa, oletan, että he katuvat sitä tänään.
Meitä ruotsinkielisiä on Suomessa 300 000. Ja me olemme yhtä hyviä suomalaisia kun kielienemmistö. Meillä on oikeus syntyä ja synnyttää ruotsiksi, käydä koulua ruotsiksi, mennä lääkäriin ruotsiksi ja jos huonosti käy, tulla tuomituksi ruotsiksi.
Kun nämä perusoikeudet turvataan, jotkut kateelliset valittavat ruotsinkielisten etuoikeuksista. Ei ole kuitenkaan etuoikeus kuulua vähemmistöön ilman mahdollisuutta itse valita koulua, opiskelupaikkakuntaa, työpaikkaa ym. Meillä on usein vain yksi vaihtoehto. Monia harrastuksia tarjotaan vain suomeksi. Kun päivittäin eri tilanteissa on tultava toimeen vieraalla kielellä, se ei ole etuoikeus. Mutta olemme tottuneet siihen pienestä pitäen emmekä valita.
Toisaalta, elleivät suomalaiset opi ruotsia, moni tärkeä virka on kuin varattu meille ruotsinkielisille. Ruotsia taitaville menevät myös tehtävät Pohjoismaisessa yhteistyössä ja suomalais-ruotsalaisissa yhteisyrityksissä kuten Stora Ensossa, Nordeassa ja Sonerassa.
Kolme lastani ovat suomenkielisen äitinsä vuoksi täysin kaksikielisiä. He ovat kotonaan molemmissa kulttuureissa.
Sama etu on jokaisen suomalaisen lapsen saavutettavissa, jos itse haluaa ja aikuiset kannustavat."
