I sin kolumn i Helsingin Sanomat (13.11.) skriver tidningens chefredaktör Mikael Pentikäinen om betydelsen av tvåspråkigheten och anser att förslaget om tvåspråkiga skolor bör utredas.
"Tanskalaisen Hans Christian Andersenin tuttu satu kertoo keisarista, jonka valeräätälit puettavat lumevaatteisiin. Keisari ja hänen hännystelijänsä saadaan uskomaan, että keisarilla on hienot vaatteet, vaikka niitä ei ole ensinkään. Tarvitaan pieni lapsi toteamaan kansan edessä, että keisarillahan ei ole vaatteita.
Satu on tullut mieleeni seuratessani keskustelua kaksikielisistä kouluista.
Sadun lapsi on Ruotsin vihreiden entinen puheenjohtaja Maria Wetterstrand, joka harmitteli Hufvudstadsbladetissa (11. 9.), ettei kaksikielisessä Suomessa ole kaksikielisiä kouluja.
"On ikävä, että on pelkästään yksikielisiä ruotsalaisia kouluja. Kaksikielisessä maassa pitäisi huolehtia kaksikielisyydestä", Wetterstrand sanoi.
Wetterstrand törmäsi Suomen kielipolitiikkaan, kun mietti puolisonsa, ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr), kanssa poikansa kouluvalintaa. Perhe ei voinut valita lapselleen kaksikielistä koulua.
Onko todella niin, ettei kaksikielisessä Suomessa voi olla kaksikielisiä kouluja?
Perusopetuslaki on yksiselitteinen: koulun opetuskieli on suomi tai ruotsi. Ainut lakiin kirjattu poikkeus on Helsingin Rudolf Steiner -koulu, jossa opetuskieliä voivat olla suomi ja ruotsi.
Myös saame, romani ja viittomakieli voivat olla opetuskieliä, mutta suomea ja ruotsia ei saa sotkea kuin kielikylvyissä.
Muita kieliä voi sen sijaan sekoittaa suloisesti, kunhan oppilaan mahdollisuus saada opetusta ei vaarannu. Helsingissä on esimerkiksi suomalais-venäläinen koulu, saksalainen koulu ja ranskalais-suomalainen koulu, joissa annetaan opetusta kahdella kielellä.
"Onhan se vähän hassua. Minua on aina ärsyttänyt, että on englanninkielisiä kouluja ja vaikka mitä kouluja, mutta omat kielet on pidettävä erikseen. - - Ei se ole ihan linjassa kansainvälistymisen kanssa", tuskaili Helsingin opetustoimen johtaja Rauno Jarnila (HS 15. 9.).
Se on kieltämättä hassua, ennen kaikkea siksi, että kaksikielisessä Suomessa on yhä enemmän kaksikielisiä perheitä. Vielä hassummaksi - tai surkeammaksi - tilanteen tekee se, että koko ajan kaivataan lisää ihmisiä, jotka osaisivat ruotsia hyvin.
Wetterstrand ja Jarnila eivät ole ainoita ihmettelijöitä. TNS Gallup selvitti HS:n toimeksiannosta (31. 10.) pääkaupunkiseudun vanhempien näkemyksiä suomalais-ruotsalaisista kouluista.
Kaksikielisten koulujen kannatus on suurta. Vastaajista 55 prosenttia haluaisi kouluja, joissa opetetaan suomeksi ja ruotsiksi. Vielä useampi, 67 prosenttia, olisi valmis lähettämään lapsensa näihin kouluihin.
Haastateltuja oli yli viisisataa, joten tulos on selvä, vaikka virhemarginaali on 4,5 prosenttiyksikköä.
Rkp:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin moitti kyselyä ja torjui ehdotuksen (HS 5. 11.).
"Kysymys kaksikielisistä kouluista on liian monimutkainen, jotta se olisi tiivistettävissä pelkistettyyn kyllä tai ei -muotoon, joka esitetään verrattain pienelle otannalle vanhempia", hän kritisoi.
Wallin tukee suomen- ja ruotsinkielisten koulujen yhteistyötä muttei kannata kaksikielisiä kouluja.
"Kaksikielinen koulu ei todennäköisesti kykene tarjoamaan sitä aidosti vahvaa kieliympäristöä, joka koulun tulisi olla sekä ruotsinkielisille että suomenkielisille lapsille - kullekin erikseen. Kaksikielisessä koulussa 'pienempi' kieli jää väistämättä jalkoihin", Wallin kirjoitti.
Wallinin huoli on varmasti aito ja aiheellinen. Uskon kuitenkin, että ruotsalais-suomalaiset koulut voisivat olla Suomelle mainio asia.
On selvä, että kaksikieliset koulut eivät voi korvata suomen- tai ruotsinkielisiä kouluja perusopetuksessa. Jos vanhemmat haluavat lapsensa vain suomenkieliseen tai vain ruotsinkieliseen kouluun, mahdollisuus on oltava. Vaihtoehtoja ei ole.
Yksikielisten koulujen rinnalle kannattaa kuitenkin rakentaa ruotsalais-suomalaisia ainakin isoihin kaksikielisiin kuntiin, kuten Helsingin seudulle, vaikka koeajaksi. Rkp:llä ei ole oikeutta evätä mahdollisuutta perheiltä, joita tämä vaihtoehto kiinnostaa.
On ilmeistä, että kaksikieliset koulut vahvistaisivat ruotsin asemaa Suomessa. Samalla ne tukisivat myös suomenruotsalaista kulttuuria ja parantaisivat ruotsinkielisiä palveluita.
"Niissä ei tehdä ruotsinkielisistä suomenkielisiä tai päinvastoin. On yksikielisten ihmisten ongelma, että maailma on monikielinen", tiivisti erikoistutkija Sari Pöyhönen (HS 31. 10.).
Kaksikieliset koulut vahvistaisivat Suomessa todennäköisesti myös pohjoismaista suuntausta, mikä olisi hyvä asia.
Rohkenen arvella, että nykyisen perusopetuslain määrittelemä kielipolitiikka voi olla vähemmistökielelle jopa vahingollinen. Muurin sijaan pitäisi rakentaa siltaa, joka lisää ihmisten välistä kanssakäymistä.
Mitä enemmän Suomessa kasvaa kaksi- tai monikielisiä lapsia, sen parempi - niin heille yksilöinä kuin koko yhteiskunnallekin. Ilman laajaa ja monipuolista kielitaitoa pienen kielialueen kasvatti on kansainvälistyvässä maailmassa heikoilla.
Jos Suomessa ei oikeasti opita ja rakasteta molempia kieliämme ja kaksikielisyyttämme, voi käydä kuten H. C. Andersenin sadun keisarille.
"Ja hän kulki entistäkin ylväämpänä, ja kamariherrat kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään.""
