Gunvor Kronman skriver i Helsingin Sanomats serie Me puhumme ruotsia om svenskan som en bro till de nordiska länderna:
"Suomalaisten ruotsin kielen osaaminen on heikentynyt jatkuvasti 1990-luvun alusta. Ruotsin kieli jakaa kohtalonsa useimpien muiden kielten kanssa - poikkeuksena englanti. Tulevat suomalaiset sukupolvet ovat siis entistä yksikielisempiä maailmassa, joka on globaalimpi kuin koskaan.
Miten käy Suomelle pohjoismaisessa yhteistyössä, kun ruotsin taito rapistuu?
Virallinen pohjoismainen yhteistyö on nykyään lähinnä pohjoismaisista asioista kiinnostuneiden suurten ikäluokkien edustajien vastuulla. Heillä on yleensä hyvä ruotsin kielen taito ja pitkäaikaisia pohjoismaisia verkostoja - riippumatta siitä, ovatko he syntyneet Närpiössä vai Kuopiossa.
Nyt Suomen pohjoismaisessa yhteistyössä on kaikessa hiljaisuudessa käynnissä mittava sukupolvenvaihdos. Tämä näkyy kaikilla sektoreilla, erityisesti valtionhallinnossa. Uudella sukupolvella on edeltäjiinsä verrattuna vähemmän kokemusta pohjoismaisesta yhteydenpidosta. He eivät ole harrastaneet sitä nuoruudessaan, jolloin luodaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä kontakteja.
Myös muissa Pohjoismaissa on käynnissä sukupolvenvaihdos, ja pohjoismaisella yhteistyöllä on edessään uudenlaisia haasteita. Tämä ei kuitenkaan estä Norjaa, Tanskaa ja Ruotsia yhä suuremmassa määrin hyödyntämästä toistensa työmarkkinoita, opiskelumahdollisuuksia ja kulttuureita.
Suomen osalta tilanne on vaikeampi. Ikävällä tavalla politisoitunut kansallinen kielikysymys saattaa pahimmassa tapauksessa vähentää kykyämme ja haluamme hyödyntää pohjoismaista tarjontaa.
Suomen maantieteellinen sijainti antaa meille hyvät lähtökohdat kehittää yhteistyötä kolmessa ilmansuunnassa, joista kaikissa on vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Eniten Suomi kuitenkin hyötyy nimenomaan länteen suuntautuvasta verkostoitumisesta. Pohjoismaiden yhteinen arvoperusta ja samanlaiset demokraattiset ja historialliset juuret antavat hyvät mahdollisuudet kaikkia osapuolia hyödyttäviin ratkaisuihin niin elinkeinoelämässä, tutkimuksessa kuin kulttuurissakin.
Tulevaisuudessa taloudellinen kasvu rakentuu paljolti muun kuin perinteisen teollisuuden varaan. Verkostoituneessa palveluyhteiskunnassa tarvitaan uudenlaisia valmiuksia, kuten kulttuurien tuntemusta, asiakaslähtöisyyttä ja kykyä kommunikoida uudella tavalla. Ruotsin - ja muiden kielten - taito antaa tuleville suomalaisille sukupolville mahdollisuudet kehittää yhteiskuntamalliaan, päästä suuremmille markkinoille ja hyödyntää nykyistä laajempaa osaamista.
Pohjoismaisessa elinkeinoelämässä on viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut laajaa yhdentymistä, etenkin suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten kesken. Suomessa on noin 700 ruotsalaisyritystä ja Ruotsissa suunnilleen saman verran suomalaisia yrityksiä.
Pohjoismainen yhteistyö toimii nykyään pragmaattisimmin juuri elinkeinoelämän alalla. Konsernikieli voi olla englanti, mutta epävirallisessa kanssakäymisessä skandinaaviskasta vaikuttaa edelleen olevan etua monilla yhteispohjoismaisilla työpaikoilla.
Tulevaisuudessa pohjoismaista yhteistyötä saattaa Suomessa harjoittaa pelkästään kielitaitoinen eliitti. Muodollinen yhteistyö hoituu hyvin varmasti näinkin. Mielenkiintoisempaa on kuitenkin pohtia, miten tämä vaikuttaisi demokraattiseen yhteiskuntamalliimme sekä mahdollisuuteen vertailla itseämme muihin. Eikö ikuinen Ruotsin ja Suomen vertailu - joskus jopa ärsyttävyyteen asti - ole kuitenkin ollut suomalaisia kannustava voima, joka on vaikuttanut myönteisesti maamme kehitykseen?
Ilman ruotsin tai jonkin muun kuin oman pohjoismaisen kielen taitoa enemmistön on mahdoton osallistua pohjoismaiseen vuorovaikutukseen tai seurata sitä, saati inspiroitua toisesta, omamme kaltaisesta yhteiskunnasta. Jo jonkinlainen ruotsin taito antaa suomenkielisille mahdollisuuden laajentaa elinympäristöään ilman kielitaitoisen vähemmistön apua.
Alkaa
olla jo kauan siitä, kun Suomen tarvitsi tuntea alemmuutta pohjoismaisessa perheessä. Nykyään pohjoismaiset naapurimme vilkuilevat uteliaina Suomeen päin saadakseen selville reseptin, joka on nostanut meitä kansainvälisesti.
Eniten siitä, että laaja pääsy toisiin Pohjoismaihin taataan myös tulevaisuudessa, hyötyy kuitenkin Suomi itse. Toimiminen Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana vuonna 2011 antaa Suomelle mahdollisuuden vahvistaa valmiuksiaan pitää yllä tuloksekasta ja tulevaisuuteen tähtäävää pohjoismaista yhteistyötä, joka hyödyttää meitä ja naapureitamme.
Tälle pyrkimykselle antavat tukea myös mielipidemittaukset: suomalaiset haluavat vaalia ja kehittää pohjoismaista yhteiskuntamallia sekä vahvistaa pohjoismaista identiteettiään - jopa innokkaammin kuin muut pohjoismaalaiset. Ruotsalaisen historioitsijan Gunnar Wetterstrandin taannoinen esitys Pohjoismaiden yhdistyneistä kansakunnista voisi tässä ilmapiirissä saada aivan uutta nostetta."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Ruotsin+kielen+taito+on+silta+Pohjoismaihin/1135259038
