De svenska kommunerna har sin egen prägel och ger ett ansikte åt ett Finland med två språk, skriver kommundirektör Ruruik Ahlberg i Helsingin Sanomats serie Me puhumme ruotsia/6 (28.7)
"Kun kunta- ja palvelurakenneuudistusta valmisteltiin, kaksikielisen Suomen periaatteet unohtuivat. Erityisesti ruotsinkielinen väestö piti uutta lainsäädäntöä, joka perustuu väestöpohjavaatimuksiin ja työssäkäyntialueisiin, ilmiselvänä uhkana kaksikielisyyden säilymiselle.
Kaksikielinen Suomi koostuu kunnista, joiden enemmistökieli on joko suomi tai ruotsi. Vahvasti ruotsinkieliset kunnat ovat yleensä pieniä, ja osa niistä on jonkin suuremman kaupungin työssäkäyntialuetta. Uuden lainsäädännön päämäärät istuivat tähän todellisuuteen huonosti.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus johti nopeisiin reaktioihin. Kemiön saaren kunnat yhdistyivät Kemiönsaaren kunnaksi. Viisi Turun saariston kaksikielistä kuntaa, Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö, yhdistyivät Länsi-Turunmaan kaupungiksi. Länsi-Uudellemaalle syntyi Raasepori, Pohjanmaalle taas on kasvamassa Suur-Vöyri.
Nopealla toiminnalla pyrittiin varmistamaan, että Suomessa on vastedeskin alueita, joilla hallinto toimii ruotsin kielellä ja ruotsinkielisillä on todellista vaikutusvaltaa. Enemmistöltään ruotsinkieliset kunnat ovat omaleimaisia ja korostavat maamme monimuotoisuutta. Niillä on ruotsinkielinen virkamieskulttuuri, ja ne antavat kahden kielen Suomelle kasvot.
Myös Loviisassa päädyttiin kuntaliitokseen. Pyrkimyksenä oli luoda Itä-Uudellemaalle uusi vetovoimainen keskus. Samalla kartalta katosi kaksi pientä ruotsinenemmistöistä kuntaa, Pernaja ja Liljendal.
Kälviän, Lohtajan ja Ullavan liittäminen Kokkolaan vähensi ruotsinkielisten osuutta kaupungin väestöstä: nyt osuus on vain 13 prosenttia, kun se ennen oli noin 18 prosenttia. Inkoossa käydään tuskallista keskustelua siitä, mihin kuntaan tulisi liittyä vai pitäisikö pysyä yksin.
Kristiinankaupunki valitsi yhden äänen enemmistöllä perussairaanhoidon yhteistyökumppaninsa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta eikä Suurpohjan kunnista. Ruotsinenemmistöinen Kruunupyy sitä vastoin valitsi - niin ikään yhden äänen erolla - Pietarsaaren sijasta Kokkolan, jonka pääkieli on suomi. Kaksikielinen Särkisalo liittyi Salon kaupunkiin, ja uusi kunta on yksikielinen.
Suomen kaksikielisiä alueita leimaavat tätä nykyä sattumanvaraisuus ja kuntapäättäjien kapeakatseisuus. Ympäri rannikkoa on eri syistä päädytty erisuuntaisiin strategisiin ratkaisuihin, usein täpärällä enemmistöllä. Tapaukset osoittavat, ettei Suomella ole kokonaisstrategiaa siitä, miten molempien kansalliskielten elintilaa tulisi vaalia ja vakiinnuttaa.
Tarvitaan uutta yhtenäistä näkemystä siitä, miten nykyaikaisissa ja kansainvälisissä oloissa luodaan sekä suomen- että ruotsinkieliselle kulttuurille otolliset olot vahvistua. Haaste on suuri, sillä uusi ja usein monikielinen ympäristö vaatii uudenlaisia ratkaisuja.
Kokonaisstrategian luominen on kansallinen tehtävä. Jopa ruotsinkielisten valtapuolue Rkp on tässä asiassa jakautunut kahtia. Suuri enemmistö on huolissaan kokonaiskuvan hämärtymisestä, mutta sillä ei ole riittävän konkreettisia ajatuksia kehityksen suunnan kääntämiseksi. Näkyvästi toimiva vähemmistö ei välitä kielen kokonaistilanteesta vaan keskittyy oman seutunsa ratkaisuihin, jolloin joudutaan koko maan kannalta ojasta allikkoon.
Tällainen asetelma kärjistyy Vaasan seudulla. Viime vuonna tehdyssä selvityksessä ehdotetaan viiden ruotsinenemmistöisen kunnan lakkauttamista ja liittämistä suomenenemmistöiseen Vaasan kaupunkiin. Tämä heikentäisi ruotsinkielisyyden näkyvyyttä kansallisella tasolla merkittävästi.
Käytännössä suuri osa Suomen ruotsinkielisestä virkamieskoneistosta häviäisi. Suurliitos purkaisi vuosi sitten toimintansa aloittaneet perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet. Myös Pohjanmaan ruotsinkielisen ammattiopetuksen järjestämisestä vastaavan kuntayhtymän tulevaisuus saattaa joutua puntariin.
Rkp:läiset väittelevät liitoskysymyksestä keskenään. Vastakkain ovat strateginen laskelmointi - liitos nostaisi uuden Vaasan maamme merkittävimpien kaupunkien joukkoon - ja toisenlainen, kulttuurien vaalimiseen perustuva kokonaisnäkemys.
On selvää, että nykyisellä tavalla toteutettuna kunta- ja palvelurakenneuudistus nakertaa kahden kielen Suomen perusteita. Meneillään oleva osaoptimointi johtaa pirstaleiseen järjestelmään, jossa kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta.
Kokonaisvaltaisen kielistrategian puute on kaksikielisessä maassa vakava asia. Yhteinen kieli-, kulttuuri- ja osaamispääoma on Suomelle kansallinen menestystekijä. Vaikka internetin palstoilla käydään repivää keskustelua ruotsinkielisten asemasta, Suomen hallituksella tulee olla näkemystä ja rohkeutta laatia ja toteuttaa uskottava kansalliskielten vahvistamisen strategia."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kuntauudistukset+uhkaavat+kaksikielisyyttä/1135258854047/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
