I Kainuun Sanomat (11.10.)skriver Seppo Turunen om hur hetskheten mot svenskan fått honom att ändra åsikt om "tvångssvenskan". Skolsvenskan behöver vi som motvikt mot allsköns rasistiska tendenser.
"Olen aina ja härkäpäisesti vastustanut pakkoruotsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että etenkin täällä itärajan tuntumassa nuoria on turha kiusata mokomalla turhakkeella, vaan en ole enää. Tässä maailman ajassa meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta luopua kouluruotsista.
Miksi käänsin takkini? No hyvä. Minä selitän. Syy ei ole kielipoliittinen vaan poliittinen.
Tässä ajassa ja tässä Suomessa, missä muukalaisvastaisuus on yksi tärkeimmistä ihmisiä innostavista asioista, on täysin järjetöntä tukea ksenofobiaa alkamalla syrjiä myös suomalaisia.
Tässä ajassa me emme pysty keskustelemaan ruotsin kielestä ja sen asemasta ilman, että puheet ruokkivat väkisinkin kaikkein höyrypäisimpiä vaatimuksia yksikulttuurisesta Suomesta.
Jos me emme pysty elämään samannäköisten, -väristen ja -tapaisten suomalaisten kanssa, niin ketä me alamme syrjiä seuraavaksi? Vasenkätisiä? Yli 35-vuotiaita? Ruskeasilmäisiä?
* * *
Tästä olisi muuten turha vaahdota, mutta kun tähän ruotsinvastaiseen puheeseen tuntuvat innostuvan myös esimerkiksi vihreät, joita olen tottunut pitämään avarakatseisena ja monikulttuurisuutta arvostavana joukkona. Jos nämä modernit Etelä-Suomen kaupunkien asukkaatkin haluavat muuttaa virallista kielipolitiikkaamme, alamme olla varsin syvällä ahdasmielisyyden suossa.
Pakkoruotsin poistamista ei voi oikeasti perustella sillä, että se korvattaisiin venäjällä. Kuka rohkenee väittää, että murkut opiskelisivat ruotsia kymmenen kertaa vaikeampaa kieltä ikään kuin ilokseen?
Ja jos lukujärjestykseen tarvitaan muille tärkeille aineille tilaa, sitä sopii ottaa vaikka uskonnosta, jota esimerkiksi lukiossa opetetaan enemmän kuin biologiaa.
* * *
Lopetin aikoinani moottoripyörällä ajamisen, kun en tuntenut oloani enää kotoisaksi viisikymppisten isomahaisten pärinäpoikien osajoukossa.
Samaa kavahdan pakkoruotsin vastustamisessakin. Minäkö huutaisin persujen kanssa samassa tahdissa Suomea entistä yksikulttuurisemmaksi? Kiitos ei. Nej tack.
En voi väittää, että olisin tarvinnut ruotsia kovinkaan paljon sitten opiskeluaikojeni. Silloin piti tarttua useampaankin ruotsinkieliseen tenttikirjaan.
Suomenruotsalaiset ystäväni puhuvat mieluusti suomea, kun jostakin keskustelemme. Ja he puhuvat sitä huomattavasti paremmin kuin minä ruotsia.
Jossakin heidän on pitänyt suomensa oppia, eivätkä he käsitykseni mukaan ole pitäneet kamalaa meteliä pakkosuomesta. Pitäisikö meidän siis tasapuolisuuden nimissä vaatia, ettei suomenruotsalaisten enää tarvitsisi osata suomea?"
