I Warkauden Lehti (24.3.) skriver Katariina Papunen, 17-årig gymnasist om betydelsen av Svenska Skolan i Varkaus:
"En harmikseni tiedä montaa ikäistäni, jotka vapaaehtoisesti haluaisivat viettää aikaa vanhalla alakoulullaan. Varsinkaan, jos muina vaihtoehtoina olisi vapaapäivä, tai ainakin osa päivästä. Minulle vanha kouluni, Svenska skolan i Varkaus, on kuitenkin niin rakas ja tärkeä, että on suorastaan pakko päästä käymään siellä aina silloin tällöin.
Aloitin koulunkäyntini kyseisen opinahjon leikkikoulussa. Vuosi oli 1995 ja ikää minulla neljä vuotta. Koska isoveli aloitti ruotsinkielisessä esikoulussa, oli minun ehdottomasti päästävä samaan paikkaan. Ensimmäisistä vuosista muistan leikkejä, lauluja, retkiä ja juhlia. Yllättävän nopeasti ja melkein varkain opin ruotsin kielen, kyvyn, jota arvostan erittäin paljon. Muistelen mielelläni noita alakouluaikoja. Yhdeksään vuoteen mahtuu monenlaisia tapahtumia, joitakin huonoja, mutta enimmäkseen hyviä muistoja sekä tärkeitä opetuksia. Ruotsalaisessa koulussa oppii ruotsin kielen lisäksi muita yhtä tärkeitä asioita.
Suvaitsevaisuus ja yhteistyö ovat esimerkkejä oppimistani asioista. Koska kävin "hurrien" koulussa, sain kuulla asiasta yhden jos toisenkin kerran. Toisaalta utelijoiden joukkoon mahtui myös ystävällisiä ja aidosti kiinnostuneita ihmisiä. Pienessä koulussa oppi huolehtimaan omista asioistaan ja ottamaan vastuuta itsestään, mutta myös toisista oppilaista. Yhdysluokassa, jossa kolmekin luokkaa opiskeli yhtä aikaa, oppi kunnioittamaan muita. Aina tarvittaessa autoimme toisiamme.
Tuttu ja turvallinen ankkalampi vaihtui aikanaan Päiviönsaaren kouluun. Sain jatkaa ruotsin kielen opiskelua pienessä, saman alakoulun käyneiden oppilaiden ryhmässä, mutta muutos oli silti suuri. Yhtäkkiä luokallani oli 24 oppilasta ja kaikki tunnit olivatkin suomeksi! Sopeuduin uuteen kouluun ja suomenkieliseen opetukseen ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta jos Varkaudessa olisi ruotsinkielinen yläkoulu, olisin varmasti mennyt sinne. Jo senkin takia, että myös parhain kielitaito ruostuu, jollei sitä ylläpidä ja käytä.
Muutama viikko sitten olin vierailemassa Ruotsalaisella koululla, kun Ruotsin televisio teki koulusta ohjelmaa. On hienoa huomata, kuinka niin pienestä koulusta ollaan kiinnostuneita. Myös Varkauden kaupungin ja varkautelaisten olisi syytä olla ylpeitä harvinaisesta koulustamme, joka rikastuttaa koko kaupunkia. Suurimman hyödyn koulusta saavat ne, jotka ovat sen käyneet tai siellä parhaillaan opiskelevat. Olen ylpeä tuosta Varkauden sivistyksen kehdosta ja kaikesta, mitä se on minulle antanut. Juttua aiheesta riittäisi useampaankin romaaniin.
Voin myöntää olevani ns. pakkoruotsin kannattaja, koska ruotsi on toinen virallinen kielemme, eikä se siitä miksikään muutu. Henkilökohtaisesti arvostan ruotsin kieltä ja sen eteen töitä tekeviä tahoja. Jokainen tässä maassa, ja myös ulkomailla, tarvitsee ruotsin kieltä. Mitä nuorempana kielen oppii, sitä enemmän hyötyä siitä on, oli kieli mikä tahansa. Varkaudessa on mahdollisuuksia aloittaa sekä ruotsin että englannin opiskelu pienenä, mutta oman kielitaidon ylläpitäminen on vaikeampaa. Toivottavasti nykyiset mahdollisuudet paranevat ja kielille annettaisiin niiden ansaitsema arvostus.
Ennen kaikkea toivon, ja olen valmis tekemään töitä toiveeni eteen, että Svenska skolan i Varkaus säilyy entistä vahvempana jatkossa, sillä parempaa koulua ei ole."
http://www.warkaudenlehti.fi/mielipide/blogit/pratar-du-svenska/395800
