I Itä-Savo, som utkommer i Villmanstrand skriver Pia Puranen att hon måste resa ända till Kina för att inse att tvångssvenskan behövs:
"Kävin Kiinassa. Pekingissä. Matkaseurana oli suomenruotsalaista eläkeläistä bussilastillinen. Heja! Ennakkoasetelmat olivat kohdallaan, lähdin silti avoimin mielin ja silmin reissuun. Se kannatti. Maa oli mahtava ja matkaseurana ruottalaiset olivat mitä mainioimpia.
Oppaanamme oli kiinalainen Peter, yliopistossa englantia ja ruotsia lukenut nuori mies. Nimensä hän oli vaihtanut Peteriksi, koska piti ruotsista niin paljon! Perhe oli toivonut hänen opiskelevan kieliä ja ruotsi oli kuulostanut kauniilta kieleltä heidän mielestään. Harmi, sillä suomea olisin ymmärtänyt paremmin. Sainkin todellisen kielikylvyn matkalla. Olen nyt vahvasti sitä mieltä, että pakkoruotsi kunniaan!
Ajelimme ympäri Pekingiä nähtävyyksiä katselemassa ja koko bussi huokasi suureen ääneen, kun jossain luki Volvo! Ahh Volvo! Minä huokasin mielessäni, kun bongasin suomalaisen Lappset-leikkipaikan. Nokian kohdalla huokasimme kaikki! Mainoslause taisikin luvata, että Nokia yhdistää ihmisiä...
Kiinalaiset ovat vieneet vaippahössötyksen ihan omille tasoille. Ei tarvitse miettiä, käyttääkö kesto- vai kertakäyttövaippoja, siellä lapsilla oli halkiot housunhaarassa. Paljaspylly vaan vilkkui. Tarpeet voi tehdä suoraan maahan. Kätevää ja ekologista.
Saasteet ja roskaaminen taitavat kuulua suurkaupunkeihin. Kiinan muurilla pieni mummo heitti muitta mutkitta karkkipaperinsa maahan. Haukoin henkeä tuosta roskaamisesta ja maisemien kauneudesta. Minä kuljin lopulta yksin muurilla "miljardin" parhaan kiinalaisen ystäväni kanssa. Ruotsalaiset eläkeläiset olivat todenneet muurin raskaskulkuiseksi ja palanneet konjakille. Päädyin muurilla myös muistoksi jokuseen kiinalaiseen kotialbumiin.
Tutustuimme myös Lama-temppeliin. Suomessahan se tunnettaisiin nykyään paremmin Taantuma-temppelinä.
Ajattelin etukäteen, ettei paikka voisi vähempää kiinnostaa. Väärässä olin. Temppelin harmonia ja rauha oli matkan parasta antia. Ihmiset sytyttivät "tuohuksia" ja rukoilivat menneisyydelle, nykyisyydelle ja tulevaisuudelle. Tasapaino näiden välillä pelastaisi Savonlinnan kaupunkikuvaakin kivasti. Ruotsalaiset olivat menneet ostoksille ja minä istuin yksin temppelin puupenkillä ja suljin silmäni. Tätä hetkeä en halunnut unohtaa.
Pandakin piti tietysti nähdä. Mukaani kiinalaiselle taksimatkalle lähtivät Lapin ukot ja leski. Hauskempaa matkaseuraa ei olisi voinut saada. Pentti maksoi matkan sinne ja Veikko takaisin, naiset kuulemma saivat antaa, jos tahtoivat!
Tutustuimme päiväkotiinkin. Siellä koti-ikävä pääsi valloilleen, kun katselin lasten leikkiä pihalla. Samanlaisia paperiaskartelutöitä olivat tehneet kuin täälläkin. Maailma kutistui hetkessä sylin kokoiseksi. Vilkutimme hyvästiksi, silti sinne tahtoisin uudestaan.
Muutama kesä sitten pikkutyttö tokaisi: Maisan iskä on Taatsan! Jaa-a. Sitä piti hetken miettiä. Katselimme lasten kanssa rivissä, kun Maisan iskä leikkasi nurmikkoa. Ja kyllä, siinä auringon laskiessa kesäisenä iltana hän näytti ihan Tarzanilta. Vain lannevaate puuttui...
Xie xie och happy birthday, suomalainen Tarzan! "
Pia Puranen
Kirjoittaja on kolmen tytön äiti, Pipariportaan puheenjohtaja, joka kirjoittaa faktaa ja fiktiota lapsiperheen elämästä.
pia.puranen@gmail.com
http://www.ita-savo.fi/Mielipiteet/8945584.html
