Den finska lärartidningen Opettaja uppmärksammar ett initiativ från de gymnasieelevernas förbund om att göra svenska frivillig i gymnasiet:
"Kielten opiskelu on irrottamaton osa yleissivistävää lukiota, mutta opiskelijan pitäisi saada valita kielet itse. Lukiolaisten liitto siirtäisi pakkoruotsin historiaan.
Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Ville Virtanen kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa pitkän ruotsin. Helsinkiläinen Virtanen valitsi ruotsin jo viitosluokalla.
Kun toinen kotimainen kieli 2005 muuttui vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa, pelättiin kirjoittajien määrän romahtavan ja ruotsin kielen osaamisen heikentyvän. MTV3:n uutisten keräämien tietojen mukaan viime kevään suomenkielisistä ylioppilaista keskimäärin 73 prosenttia kirjoitti ruotsin. Osassa lukioista ruotsin suoritti vähemmistö opiskelijoista, osassa sen kirjoittivat kaikki tai melkein kaikki.
Ville Virtasen, kevään 2008 ylioppilaan, mielestä ruotsin kirjoittaneiden määrä ei viesti romahdusta.
- Keskiarvoluku kertoo, että ruotsin kieli koetaan tärkeäksi. En usko, että kirjoittavien määrä putoaisi tuosta, vaikka ruotsin opiskelusta tulisi vapaaehtoista.
Sitä Suomen lukiolaisten liitto esittääkin toisen kotimaisen kielen opiskelupakosta luopumista. Liiton tavoiteohjelmaan sisältyy linjaus, jonka mukaan lukiolaisella pitää olla mahdollisuus opiskella toisen kotimaisen kielen tilalla jotain toista kieltä. Jatkumon tulee lähteä jo peruskoulusta, jossa oppilaan täytyy saada valita opiskelemansa B-kieli.
- Pakko ei luo motivaatiota, vaan reaktio on pikemminkin päinvastainen, Virtanen perustelee.
Jos kieli ei kiinnosta, ei sen oppiminenkaan ole tehokasta. Lukiolaisten liitto pitää kielten opiskelua oleellisena osana yleissivistävää lukiota, mutta kuvaa nykyistä kieliajattelua kapeakatseiseksi.
Lukiossa kielinäköalojen pitäisi olla avarampia ja huomioida nuorten tarpeet ja tulevaisuudensuunnitelmat. Jokaisella pitää olla mahdollisuus opiskella hyödylliseksi kokemaansa kieltä. Tavoitteena on kieltenopetuksen monipuolisuus.
- Onko ruotsin kieli tosiaan se, mitä kaikkialla Suomessa tarvitaan eniten, vai olisiko venäjän osaamisesta enemmän hyötyä joillakin alueilla? Tässä on se keskustelu, jota nyt pitäisi käydä, Virtanen sanoo.
Ruotsin taito säilyy
Virtanen itse piti ruotsin opiskelusta. Hän on käyttänyt kieltä esimerkiksi lomamatkoillaan ja opastaessaan eksyneitä turisteja.
Virtasen kiinnostui ruotsin kielestä, koska arveli tarvitsevansa sitä tulevaisuudessa. Hän kuitenkin ymmärtää, että varsinkin Itä-Suomessa motivaatiota toisen kotimaisen opiskeluun on vaikea löytää, jos ruotsinkieliseen ihmiseen törmää kerran vuodessa, mutta venäjänkieliseen kerran tunnissa.
Lukiolaisten liiton mielestä toinen kotimainen on säilytettävä peruskoulujen ja lukioiden kielitarjottimilla, niin että sen voi aloittaa milloin vain. Nythän ruotsia tai suomea ei tarjota lukiossa alkavana kielenä.
Liitto esittää myös, että vapaaehtoiseen toisen kotimaisen kielen opiskeluun kannustettaisiin rinnastamalla kielen ylioppilaskoe virkamiesruotsin tai -suomen testiin.
Virtanen uskoo, että siellä missä ruotsia tarvitaan, kieltä luettaisiin edelleen. Hän muistuttaa, että esimerkiksi kaksikielisessä Kristiinankaupungissa suomenkielisistä abiturienteista kaikki kirjoittavat ruotsin ja kaikki ruotsinkieliset suomen.
Virtasen mielestä lukiossa on englannin ja ruotsin lisäksi hankala opiskella useampia kieliä, varsinkin jos ei varsinaisesti halua suuntautua kieliin. Virtanen opiskeli yläkoulussa kolmantena vieraana kielenä ranskaa, mutta lukiossa kieli ei enää mahtunut matemaattisiin aineisiin painottuneiden kurssivalintojen joukkoon.
Isoissa lukioissa kielitarjonta on Virtasen mukaan riittävä, pienissä liian suppea. Yksi lääke epätasa-arvoon ja kielellisen yleissivistyksen edistämiseen on etäopetus.
Tekniikan keinoin ja koko valtakunnan kattavalla etäopetusverkolla opetus saadaan niihinkin kouluihin ja kuntiin, joilla itsellään ei ole sitä varaa tai mahdollisuutta järjestää.
Yo-kirjoitukset tarvitaan
Virtasen mielestä suomalainen, yleissivistävä lukio on hyvä pohja ponnistaa korkeakouluopintoihin. IB-lukion suppeamman ainevalikoiman mutta syvemmän perehtymisen mallia hän ei tilalle kaipaa. Motivoituneille opiskelijoille opintojen syventäminen yliopistoyhteistyön kautta sen sijaan on hieno mahdollisuus.
Ylioppilaskirjoitusten perinteestä Lukiolaisten liitto haluaa pitää kiinni.
- Ylioppilastutkinto on yleissivistyksen, laajojen asiakokonaisuuksien käsittelytaitojen ja korkeakoulukelpoisuuden mittari.
Liitto on maan hallituksen kanssa erittäin samaa mieltä siitä, että ylioppilastutkintoa pitää hyödyntää paremmin opiskelijan hakeutuessa korkea-asteen koulutukseen. Tekniikan alat ovat tässä edelläkävijöitä.
Virtasen mukaan korkeakouluopintoihin pitäisi päästä ensisijaisesti ylioppilastutkintotodistuksen perusteella, mutta pääsykoekin pitäisi väylänä säilyttää. Esimerkiksi puolet korkeakoulupaikoista voisi täyttää tutkintotodistusten perusteella, neljäsosa pääsisi sisään pääsykokeella ja toinen neljäsosa pääsykokeen ja tutkinnon yhteispistein.
Yliopistojen pääsykokeiden pitäisi samalla alalla olla yhteisiä. Samalla pääsykokeella ja pääsykoemateriaalilla pitää pystyä pyrkimään kaikkiin saman alan toimipisteisiin. Opettajankoulutuksessa, tekniikan aloilla ja kauppatieteissä näin onkin.
Ville Virtanen aloitti syksyllä opinnot Teknillisen korkeakoulun informaatioverkostojen koulutusohjelmassa. Sisäänpääsy sujui sutjakkaasti ylioppilastutkintotodistuksen ja pääsykokeen yhteispisteillä.
Oma paikka maailmassa
Lukiolaisten liiton puheenjohtajuus tarkoittaa Virtaselle välivuotta opinnoista. Välivuosi ei liiton mielestä ole paha peikko, jos se on oma valinta ja jos sen käyttää hyödyllisesti, mutta turhista, opiskelijavalinnan puutteista johtuvista välivuosista pitää päästä eroon.
Pääsykoesysteemin petraamisen ohella harppauksia yli tyhjäkäynnin otetaan, kun opintojen ohjaus on kunnossa. Nuoren kompassi oman suunnan löytämisessä on koulutettu, tietojaan jatkuvasti täydentävä ja henkilökohtaista ohjausta antava opo.
Lukiolaisten liiton viimevuotisen opinto-ohjausselvityksen mukaan opon ammattitaitoa tarvitaan eniten juuri jatko-opintopolun valinnassa. Hyödyllisintä ohjausta lukiolaiset saavat mielestään henkilökohtaisissa tapaamisissa. Ohjaajalla on oltava laaja-alaista tietoa jatko-opintomahdollisuuksista ja kykyä tukea lukiolaisen päätöksentekoprosessia.
Jotta ohjaus on jatkuvasti laadukasta, on opolla oltava pääsy täydennyskoulutukseen - ja laadukasta koulutusta on oltava tarjolla. Liitto esittää myös, että opojen virkoja on lisättävä niin, että ohjattavia olisi korkeintaan 200. Tällöin henkilökohtainen ohjaus on mahdollista.
Nykyisin ohjattavien määrä vaihtelee lukioittain huomattavasti. Suomen opinto-ohjaajien yhdistyksen Sopon parin vuoden takaisessa kyselyssä yli puolella vastanneista opoista oli yli 300 ohjattavaa.
Muut keinot käyttöön
Suomen ruotsinopettajien yhdistyksen puheenjohtajan Sisko Harkoman mielestä Suomen kielivaranto ei ruotsin vapaaehtoisuudella paranisi.
- Pienen maan kieliohjelman pitää turvata kielen opiskelun jatkuvuus. Jos yhtenä vuonna saadaan saksan ryhmiä, toisena venäjän, miten silloin jatko turvataan? Harkoma pohtii Lukiolaisten liiton ehdotuksen seurauksia.
Hänestä on mielenkiintoista, että lukiolaiset näkevät kielten opetuksen tarpeen alueellisena.
- Ajattelevatko he, että nuoret jäävät kotiseudulleen pysyvästi?
Harkoman mielestä lukion käyneen nuoren täytyy osata ruotsia. Ruotsin kielen taidon merkitystä alleviivaa sekä maamme lainsäädäntö että pohjoismainen viitekehys.
- Minun on vaikea nähdä, että kieli ja kulttuuri erotettaisiin toisistaan, Ylöjärven lukion ruotsin opettaja sanoo.
Suomalainen kielilainsäädäntö edellyttää korkeilta virkamiehiltä ruotsin kielen taitoa. Monelle muullekin yliopistotutkinnon suorittaneelle ruotsin kieli tulee työelämässä eteen.
- Kielitaidon hankkiminen voi olla silloin myöhäistä.
Harkoman mielestä kieltenopiskelu pitäisi aloittaa nykyistä aikaisemmin, ja ensimmäinen vieras kieli voisi olla mielellään joku muu kuin englanti. Englannin osaaminen kuuluu kansalaistaitoihin, mutta koska ympäröivä maailma tarjoaa sitä monesta suunnasta, kielen ehtii kyllä omaksua, vaikka aloittaisikin sen koulussa myöhemmin.
- Ei useamman kielen opiskelu ole vaikeaa, ei varsinkaan lapsille. Metodit ja materiaalitkin ovat kehittyneet todella paljon.
Opinto-ohjauksen tärkeydestä Harkoma on lukiolaisten kanssa samaa mieltä.
- Tieto kielitaidon merkityksestä jatko-opinnoissa on hämärtynyt. Sitä pitäisi saada niin peruskouluun kuin lukioonkin, jotta oppilaat tietäisivät mitä hyötyä koulussa hankitusta kielitaidosta on jatko-opinnoissa."
Minna Ängeslevä
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2009_11/132991.htm
