Helsingin Sanomaien toimituspäällikkö Paula Salovaara käsittelee kolumnissaan (9.3.) ruotsin vihaa, joka taas on nostanut päätään:
"Ystäväni sähköpostilaatikkoon tuli viesti: "Joku perheenjäsenistäsi tapetaan niin, että veret lentävät Ruotsiin asti, jos ette lopeta tuon alhaisen hurripropagandan esittämistä. Tiedämme hyvin missä asutte."
Ystäväni rike oli, että hän työskenteli Yleisradiossa ja hänen nimensä yhdistettiin erään dokumenttisarjan julkaisuun.
Sarjan nimi oli Suomi on ruotsalainen, ja se käsitteli asiallisen vakavasti suomalaisten ja ruotsalaisten yhteistä historiaa..."
"Hesarin mielipideosaston esimiehen lista nostaa esille kielet, kansat, rodut ja rajat: ruotsalaisuus, ruotsin kieli, venäläisyys, venäjän kieli, maahanmuutto ja rasismi sekä Israelin ja Palestiinan väliset suhteet.
Lisäksi kiihtynyttä palautetta tulee aina, kun aiheena on abortti, seksuaalisuus tai homous. Edelleen listalle pääsivät Mannerheim, itsenäisyys ja talvisota sekä yllättäjänä kaikki ravintoon liittyvä, aivan erityisesti rasvankäyttö.
Kiihtymys, reaktiot ja niistä syntyvät keskustelut ovat parhaimmillaan juuri sitä, mihin mediaa tarvitaan. Kun palautteessa mainitaan vastaanottajan roiskuva veri, kyseessä on ihan toinen tilanne. Sitä ei pidä ikinä hyväksyä.
Mikä ihmeen uhka ruotsia puhuva ihminen on suomalaisuudelle? Mikä kauhistus on yhteinen historia Ruotsin kanssa?
Selasin läpi keskusteluketjuja aiheesta. Osa niistä oli vallan asiallisia. Ylen dokumenttisarjaa ja suomalaista identiteettiä pohdittiin eri suunnista. Tasaisin väliajoin joku kuitenkin muistuttaa, että suomenruotsalaiset eivät ole suomalaisia.
Olen itsekin kaksikielinen. Kieltäydyn poistumasta maasta, vaikka poistumistoive esitettäisiin uhkauksen kera."
