Nimimerkki Sameli Suora kirjoittaa Suomalaisuuden Liiton Suomen Mieli nimisessä julkaisussa enteilevästi kolmannesta tasavallasta, koska niin moni asia muuttuu perussuomalaisten vaalimenestyksen myötä. (1/2011):
"Lähestyvistä vaaleista on ennakoitu järisyttävimpiä sitten vuoden 1945, jolloin kommunistit rynnistivät Arkadianmäelle ja Suomen toi- nen tasavalta alkoi.
Toisen maailmansodan jälkeen laitavasemmistolainen Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (Skdl) nappasi heti 49 paikkaa. Saalis oli yhtä paljon kuin maalaisliitolla ja vain yksi vähemmän kuin sosiaalidemokraateilla. Kokoomus jäi 1945 neljänneksi 28 paikalla.
Perussuomalaisten vaalimenestyksestä enteillään lähes samanlaista vallankumousta. Alkaa olla paikallaan puhua 2010-luvun kolmannesta tasavallasta, sillä niin moni asia muuttuu lähivuosina. Rakenteet eivät rysky vain politiikassa.
Maan menosta ja "persujen" populismista pelästyneille voi sanoa lohdutuksena, että puhe on kolmannesta tasavallasta, ei sentään kolmannesta valtakunnasta, vaikka Soinin väki vaalit voittaisikin.
Isoimpana murheenkryyninä on ikääntyvä väestö. Ei ole help- po kysymys, millä saadaan luotua riittävästi työtä ja verotuloja, jotta maa pysyy yhtä vauraana kuin se nyt on. Sortuvan ikäpyramidin kylkeen voi lisätä vielä perinteisten teollisuudenalojen ahdingon. Puujalat ovat huojuneet ja Nokiaan nojanneen Suomen täytyy keksiä itsensä uudelleen.
Herkkähipiäisimmät ovat ehtineet luonnehtia perussuomalaisten vaaliohjelmaa jopa natsistiseksi.
Närkästystä on herättänyt etenkin ohjelman kulttuuriosuus, jossa on nähty kaikuja totalitaarisista komentotalouksista.
Pelkokerrointa kannattaa suosiolla madaltaa vihreissä yrttimajoissa, sillä pakkovaltaisilla ajatuksilla on Suomessa samat mahdollisuudet kuin lumipallolla savusaunan lauteilla. Se poliitikko, joka tätä ei ole ymmärtänyt, voi varautua lyhyeen uraan kansan palveluksessa.
Suomalaisuuden Liitossa perussuomalaisia on runsaasti. Tätä ehti ministeri Jaakko Numminen jo murehtiakin keskustan Suomenmaa- lehdessä joulukuussa 2010. Numminen on oikeassa siinä, että perus- suomalaisia ei aktiivisuudesta voi tuomita. Perussuomalaiset ovat sel- västi ottaneet suomalaisuuden, oman kielen ja kulttuurin keskeiseksi osaksi puoluettaan. Herää kysymys, eikö näin saisi tehdä?
Sättimisen ja jälkiviisastelun sijaan muut poliittiset puolueet voisivat ryhdistäytyä, sillä suomalaisuuden asia on yhteinen. Niin iso asia ei saa valua vain jonkin ryhmän huolehdittavaksi. Nyt suurempien puolueiden vastaukset haastajapuolueelle ovat olleet lähinnä "väärin sammutettu" -tasoa.
Entistä vireämmälle suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle politiikan ärhäköityminen on mannaa. Tätähän meillä on jo pitkään kaivattu: että politiikka olisi taas politiikkaa, asioista puhuttaisiin suut puhtaaksi ja maassa olisi reiluja vaihtoehtoja. Nyt niitä on. Se on suuri voitto kansanvallalle."