Ilkkas ledare 23.2.2009
Huomenna tasavallan presidentti Tarja Halonen saa vieraita, joiden kanssa olisi hyvä puhua ruotsia. Suomenruotsalaisten kansankäräjien lähetystö tulee kylään puheenjohtaja ja kansanedustaja Ulla-Maj Wideroosin (r.) johdolla.
Kansankäräjien edustajien mukaan Suomen kieli-ilmasto on ruotsinkielisen vähemmistön kannalta nykyään huonompi kuin aikoihin.
Kansankäräjät on periaatteessa kaikkia suomenruotsalaisia edustava toimija, mutta Ruotsalaisella kansanpuolueella on siinä määräävä asema.
RKP:n puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan kielteisyys ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut ja saanut uutta käyttövoimaa internetin keskustelupalstoista sekä ulkomaalaisvastaisuudesta, joka kanavoituu puolueeseen, koska maahanmuuttoasioista vastaa ministeri Astrid Thors (r.).
Wallinin kommentti osoittaa, että hän pitää RKP:tä ja ruotsinkielistä vähemmistöä samana asiana. Mikä on puoluetta vastaan, on vähemmistöä vastaan. Mikä on puolueelle hyväksi, on koko vähemmistölle hyväksi.
Suosiota ei kuitenkaan mitata pelkästään nimettömissä nettikeskusteluissa. Tänä vuonna saatetaan nähdä ensimmäisen eurovaalit, joissa RKP jää kokonaan ilman edustajaa.
Suomenruotsalaisia on kuitenkin valittu europarlamenttiin myös muiden puolueiden listoilta. Niin voi käydä myös jatkossa. Siksi on parempi tarkastella yhden puolueen menestystä ja kokonaisen kieli- ja kulttuurivähemmistön asemaa erikseen.
* * *
RKP syntyi runsaat sata vuotta sitten sääty- ja luokkarajat rikkovana kielipuolueena.
Säätyvallan aikaan suomenruotsalaisten asema perustui aateliin ja muuhun säätyläistöön. Eduskuntauudistuksen jälkeen saariston kalastajat ja Pohjanmaan talonpojat löysivät itsensä samasta puolueesta kartanoaatelin ja helsinkiläisen virkaeliitin kanssa.
Puolueen kannatus on laskenut tasaisesti vuosikymmenestä toiseen sitä mukaa kuin kieliryhmien rajat ovat tulleet matalammiksi.
Kun kaksikieliset perheet ovat yleistyneet ja kielen ja kulttuurin ylläpito on huomattu mahdolliseksi myös suomenkielisten kanssa eläen, oman pienen kielipuolueen olemassaolo on joutunut kyseenalaiseksi.
Perinteisesti RKP kattoi kaikki muut aatesuunnat paitsi vasemmiston. Nykyään myös kristillisdemokraateissa, vihreissä ja kokoomuksessa on merkittäviä ruotsinkielisiä poliitikkoja. Suurista puolueista keskusta on viimeisenä lähtenyt kalastamaan ruotsinkielisiä äänestäjiä.
Ruotsin kieli on suomen lisäksi ainut kieli, jota käyttäen pystyy elämään koko elämänsä Suomessa. Siinä se eroaa muista vähemmistökielistä, jotka on mahdollista säilyttää Suomessa eläen.
Kielen asemaa tukee laaja kielenopetus koko ikäluokalle, lehtiä, televisiokanava, varakkaita säätiöitä, omia kulttuuri-instituutioita ja joukko korkeakouluja.
Tällaisessa maassa suhtautuminen ruotsin kieleen on RKP:n poliitikkojen mielestä siis kielteisempi kuin miesmuistiin.
* * *
Helsingin Sanomien haastattelussa (22.2.) Wallin listaa pitkän rivin huolenaiheita.
Huomattava osa niistä liittyy pohjalaisiin hallintoratkaisuihin. Työpaikkojen siirtyminen alueellistamisen takia pois kaksikielisestä Helsingistä, ELY:n keskuspaikan sijoittaminen Seinäjoelle, poliisipiirien rajat, Keski-Pohjanmaan yhteistyösuunta ja monet muut ovat kivenä kengässä.
Lista paljastaa, että kyse ei ole kaksikielisyydestä vaan RKP:n paikallisen valta-aseman murtumisesta.
Todellisuudessa RKP on vastustanut aitoa kaksikielisyyttä ja ajanut väkisin yksikielisiä ratkaisuja, joista sekä suomen- että ruotsinkieliset ovat kärsineet.
Ilmeisin esimerkki on Vaasan yliopisto, josta ei RKP:n vastustuksen takia tullut kaksikielistä. Se on vuosikymmeniin pahin virhe Vaasan kehittämisestä. Ei ole Etelä-Pohjanmaankaan etu, että rannikolla on yliopisto, jota uhkaa pudotus tiedeyliopistojen sarjasta pelkkien massakouluttajien joukkoon.
Ruotsinkielistä koulutusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan kovaa vauhtia keskittämässä Turkuun. Tällaisten linjausten jälkeen on tekopyhää valittaa yksittäisen viraston keskuspaikan sijainnista.
Kaksikielisyys on ehdottoman kannatettava ja tavoiteltava asia. Se tosin merkitsee sitä, että luontevilla alueilla hallinnon ja koulutuksen toimijat ovat kaksikielisiä. Silloin ne ovat riittävä elinvoimaisia palvelemaan molempia kieliryhmiä.
Sellaista politiikkaa ajamaan tosin tarvitaan eduskunnassakin enemmistö. Pienen kielipuolueen voimin se ei onnistu. Eikä näy olevan halujakaan.
