Netti on oiva viestin ja sosiaalinen media nopeasti reagoiva keskustelufoorumi, mutta ei ongelmaton, sillä nimettömän verkkokirjoittelu antanut tilaa tuomittavalle vihapuhetta ja törkykirjoittelulle, kirjoittaa toimittaja Kari Arola ja vaatii vihapuheet syyniin:
"Entinen pääministeri Paavo Lipponen arvosteli kesän alussa maan poliittista johtoa saamattomuudesta rasismin ja vähemmistöjen syrjinnän vastaisessa toiminnassa. Lipposen mukaan ruotsinkieliseen vähemmistöön kohdistuneet kaunan purkaukset kertovat henkisestä taantumasta. Myös SAK tuomitsi jyrkästi ruotsinkielisiin kohdistuvan uhkailun.
Mitä porukkaa nämä kaunaiset ovat? Sitä sietäisi tutkia perusteellisesti.
Olettavasti yksi tyyppi on sellainen, jonka järjen valo on himmentynyt ja joka purkaa sekavaa ajatustenjuoksuansa nettiin. Ehkä joku naputtaa päätettään aamun pikkutunneilla nautittuaan muutakin kuin kansalaisluottamusta.
Osa törkyviestin kirjoittajista on tietämättömiä. Nämä eivät tunne Suomen historiaa ja uskovat sokeasti heille syötettyyn myyttiin puhdassuomalaisuudesta. He eivät ole oivaltaneet, että Suomen länsimainen kulttuuri, lait ja yhteiskunnallinen arvomaailma ovat syntyneet pohjoismaisen yhteyden kautta ja että pohjoismainen yhteys on yhä tärkeä.
Suomen alue oli pitkään osa Ruotsin valtakuntaa, ja ruotsi oli hallinnon ja kulttuurielämän kieli myös Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän vallan aikaan. Suomalaisen kansallisuusaatteen virittäjinä oli nimenomaan ruotsia puhuva sivistyneistö, joiden jäsenistä moni jopa suomalaisti nationalismin huumassa nimensä ja alkoi käyttää suomea. Tätä taustaa vasten Suomen virallinen kaksikielisyys on luontevaa ja oikea ratkaisu.
Törkykirjoittelujen takana voi olla myös osattomia, katkeruuden ja kateuden myrkyttämiä.
Varmasti mauttomien nettipäivitysten lisääjänä ovat myös ne poliitikot, joiden puheet ruokkivat ennakkoluuloja. Tällaisia vihan siemenen kylväjiä on eräässä suurehkon kannatuksen mielipidemittauksia saaneessa puolueessa merkille pantavan paljon.
Netissä mielipiteitään voi esittää nimimerkin suojassa. Ehkä nettikahjojen määrä on paljon pienempi kuin oletetaan. Voihan sama tai samat tyypit tehtailla tyhmyyksiä usealla nimimerkillä.
Tein Ylen radio 1: een kolumnin vuosi sitten ja käsittelin siinä suomalaisuuteen liittyviä myyttejä. Palautetta tuli tavattomasti. Sisältö oli solvaavaa, loukkaavaa, jopa vihapuhetta. Kukaan ei tohtinut sanoa mielipidettään nimellään.
Outoa.
Yle joutui siivoamaan kovalla kädellä törkeimmän palautteen, joka mielestäni ylitti laillisuuskynnyksen.
Kuinka monta kertaa nimimerkkien takana oli sama henkilö? Sitä en tiedä. Oletan, että ainakin muutaman kerran.
Toivottavasti joku taho tekee perusteellisen tutkimuksen siitä, millaisia ihmisiä nettihölmöilijät ovat. Siinä olisi tärkeä ja hyödyllinen akateemisen opinnäytteen aihe. Vai kuuluuko asia sisäisen turvallisuuden piiriin niin, että tutkimuksen alulle panijan pitää olla sisäasioista vastaavan ministerin? Ehkäpä Suojelupoliisilla onkin asiasta tietoa.
Kun myrkyn kylväjien taustat ovat kunnolla tiedossa, on helpompi puuttua törkyviestinnän syihin ja arvioida faktojen pohjalta tilannetta.
Silti on koko ajan pidettävä mielessä, että nettiyhteisöt tarjoavat samanmielisille piirin, jossa joku voi kiihottaa itsensä sellaisiin sairaaseen hurmokseen, että päässä naksahtaa lopullisesti. Ja kohtalokkaasti."
