Eikö poliittisen vakaumuksen pitäisi olla irrallaan uskonnollisesta taustasta? Näin kysyy toimittaja Kari Arola kolumnissaan, joka käsittelee tapausta Ruotsissa, jossa Tukholman sosiaalidemokraattisen puolueosaston johtotehtävään valittu Omar Mustafa joutui eroamaan, kun kävi ilmi, että hän on harras muslimi.
"Ruotsin sosialidemokraattisessa puolueessa syntyi huhtikuussa riita islamista. Rähinä alkoi, kun naapurimaan islamilaisten yhdistyksen puheenjohtaja Omar Mustafa nimitettiin demareiden puoluehallituksen varajäseneksi ja sitten hänet painostettiin vajaa viikko myöhemmin eroamaan luottamustoimestaan.
Omar Mustafa ei ottanut riittävän selväsi etäisyyttä äkkijyrkistä mielipiteistään tunnettuihin henkilöihin, jotka hän oli pyytänyt seminaaripuhujiksi. Näin selitti demareiden Tukholman paikallisosasto sotkua.
Valtiotieteen professori ja sosialidemokraattisen puolueen jäsen Ulf Bjereld uskoo ruotsinsuomalaisten Sisu-uutissa Tukholman puoluejaoston ratkaisun olevan "jälkikonstruktio, joka on luotu puoleen kasvojen pelastamiseksi".
Muutamia vuosia sitten Ruotsin demarinuorten puheenjohtaja joutui jättämään paikkansa, kun hän tämä panetteli maahanmuuttotaustaista tukholmalaisen ravintolan portsaria rasistisin sanakääntein. Ovimies ei ollut sitä ennen päästänyt juovuksissa ollutta seuruetta kapakkaan.
Ruotsi on ottanut vuosikymmenet vastaan siirtolaisia, monista syistä, ei vähiten saadakseen työvoimaa. Maa on monikulttuurinen ja se on liberaalin, avoimen demokratian maineessa. Fredik Reinfeldtin hallitus on korostanut Ruotsin tarvitsevan maahanmuuttajia ylläpitämään hyvinvointia , ja maa tarjoaa turvapaikan sitä tarvitseville ihmisille.
Muutama Ruotsissa asunut tuttavani on sanonut, että tosiasiassa Ruotsi on luokkayhteiskunta. Pinnan alla muhii monenlaista vastakkainasettelua ja törmäyksen uhkia. Maahanmuuttajat ovat omilla asuinalueillaan. Tuttavani mukaan ruotsalaiset ovat muutenkin tarkkoja omasta statuksestaan. Ensimmäisenä kysytään vieraalta, missä tämä asuu ja mikä on hänen ammattinsa. Näin kysyjä arvioi, miten lähelle tämä päästää muukalaisen.
Mustafa Omarin kohtalo pani ruotsalaiset demarit keskustelamaan, millainen muslimi voi olla poliittisen puolueen jäsen. Ruotsissa on satoja tuhansia muslimeja eivätkä islamilaista uskontoa tunnustavat ole yhtenäinen joukko.
Asiassa onkin mietittävää: Eikö poliittisen vakaumuksen pitäisi olla irrallaan uskonnollisesta taustasta? Eivätkö puolueet olekaan avoimia kansanliikkeitä, jollaiseksi ne itseään mainostavat?
Näitä kysymyksiä pohditaan ennen pitkään Suomessakin, jossa tilastokeskus ennustaa olevan puoli miljoonaa maahanmuuttotaustaista ihmistä vuoteen 2030. Nettomaahanmuutto on nyt 18 000 ihmistä vuodessa.
Hiljattain ilmestynyt Muuttajat -kirja kertoo, että Ranskassa on viime vuosina mietitty keinoja edistää valtioon soveltuvan eurooppalaisen islamin kehitystä.
Saksassa, esimerkiksi Frankfurt am Mainissa, on tunnustettu jo kauan, että islam on osa saksalaista yhteiskuntaa ja että vierastyöläiset asuvat maassa pysyvästi. Vuonna 2000 Saksan kansalaisuuslainsäädäntöä uudistettiin niin, että poliittisen yhteisöön jäsenyyteen pääsee myös ei-saksalaista syntyperää olevat ihmiset.
Maailma muuttuu, Eskoseni, ja Suomikin on tulossa entistä monikulttuurisemmaksi."
