Onnistuiko kuntaliitos? Miten kuntalaiset suhtautuvat tehtyihin ratkaisuihin ja muutoksiin? Ajatushautomo Magman uusi raportti Den nya kommunen käsittelee kokemuksia Loviisasta, Paraisista, Raaseporista ja Vöyristä. Raportin on kirjoittanut Maria Brommels.
Kuntauudistus on tullut jäädäkseen. Kuntien määrä on seitsemän viime vuoden aikana vähentynyt 111:llä, ja 68 yhdistynyttä kuntaa on aloittanut toimintansa. Niiden joukossa ovat tämän selvityksen esimerkkikunnat Loviisa, Parainen, Raasepori ja Vöyri.
Selvityksen tarkoitus on vastata siihen, mitä kunnissa ajateltiin ennen yhdistymistä ja siihen, miten yhdistyminen sujui. Työssä käydään läpi hallinnon uusia järjestämistapoja ja erilaisia kuntalaisten arkea helpottavia palveluita. Tarkastelussa ovat etenkin lähidemokratian toteutuminen sekä palvelujen saaminen kuntalaisen omalla äidinkielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi.
Selvityksen aineisto koostuu kirjallisuudesta, Paras-hankkeen vaikutuksia selvittäneen arviointitutkimusohjelman eli ARTTU-ohjelman tuloksista ja haastatteluista. Haastateltavina olivat toisaalta kunnanjohtajat ja järjestelytoimikuntien puheenjohtajat sekä toisaalta paikallisissa marketeissa sattumalta kohdatut kuntalaiset.
Tutkielman esimerkkikunnista Parainen on ainoa, jolla on viralliset toimielimet lähidemokratian toteuttamiseksi. Kaupungin valtuusto valitsee entisten saaristokuntien eli Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon asukkaiden ehdotuksesta jäsenet neljään aluelautakuntaan. Pienten kuntien edustus oli edellytyksenä kuntaliitokselle.
Haastatellut johtavat kuntapäättäjät katsoivat edustuksellisen demokratian riittävän, mikä lienee selityksenä sille, miksi kansalaisvaikuttamiselle on kehitetty niin vähän kanavia. Voidakseen vaikuttaa asioihin kuntalaiset kertoivat kääntyvänsä usein ensisijaisesti kunnan luottamushenkilön tai viranhaltijan puoleen. Tämä voi johtua osaksi siitä, että esimerkkikunnat ovat pieniä kuntaliitosten jälkeenkin.
Kaikilla kuntalaisilla päättäjät mukaan lukien tulee olla todellinen mahdollisuus vaikuttaa oman kunnan päätöksentekoon äidinkielestä riippumatta. Esimerkkikunnat ovat löytäneet erilaisia keinoja kieliongelmien ratkaisemiseksi, mutta tehtävää on vielä paljon. Tämä koskee kuntia laajemminkin.
Kuntien yhdistymissopimuksissa käsitellään paljon erilaisia perustavia oikeuksia ja vapauksia. Kielellisiä perusoikeuksia ei oteta huomioon lainkaan samassa määrin, vaikka ne ovat yhtä vahvoja juridisia normeja. Yhdistymissopimuksessa kielelliset perusoikeudet tulisi ottaa huomioon perustuslakiin vetoamalla, ja sopimuksessa olisi oltava lauseke siitä, että sen kielimääräykset viedään uuden kunnan hallintosääntöön. Yksikään esimerkkikunnista ei ole toiminut näin.
Tarkastelun kohteena olevista kunnista vain Loviisan asukkaiden enemmistö on suomenkielisiä. Loviisassa kahdelle liitoskunnalle neljästä yhdistyminen merkitsi enemmistökielen vaihtumista. Kaupungin hallintosäännössä kaksikielisyys on otettu esimerkillisesti huomioon, mistä on hyötyä ruotsinkielisille.
Vähemmistökielen puhujat voivat toisinaan hyötyä kuntaliitoksesta. Isommassa kunnassa vähemmistöstä tulee suurempi, ainakin määrällisesti, joskus myös prosentuaalisesti. Vähemmistön koon kasvaessa myös erilaisten kunnallisten palvelumuotojen tarve kasvaa. Suuremmassa kunnassa tarpeeseen voidaan usein vastata järjestämällä toiminta itse.
Kielen kannalta kuntaliitokset tuntuvat raskaimmilta niissä entisissä kunnissa eli nykyisissä kunnanosissa, joissa valtakieli on vaihtunut kuntien yhdistymisen takia toiseksi. Åbo Akademin julkaisema kielibarometri osoittaa, että palvelujen saaminen omalla äidinkielellä on näissä kunnanosissa vaikeutunut. Kuntalaiset ovat myös huolissaan palvelujensa tulevaisuudesta.
Vähemmistökieli on altis sille, että sen käyttö vähenee entisestään. Suomea tukee se, että se on koko maan tasolla vahva enemmistökieli.
Tekevätkö suuremmat ja vahvemmat kunnat jotain, mitä ei aikaisemmin tehty? Kun tätä kysyttiin lyhyissä haastatteluissa kuntalaisilta, he pohtivat lähinnä arkeensa liittyviä asioita. Vastaajat puhuivat lumenpoistosta, joukkoliikenteen lipuista, kirjastoautoista ja linjatakseista.
Uutta on, että osa hallinnosta on hajautettu kuntaliitoksen jälkeen. Kaikilla uusilla kunnilla on jotain hallintoa melkein kaikissa entisissä kunnissa, mutta kaikkialla hajauttaminen ei ole onnistunut yhtä hyvin. Paraisilla on vähitellen onnistuttu valitsemaan ne toiminnot, jotka voidaan hajauttaa: hajauttaminen sopii parhaiten kaupungin tukitoiminnoille, joihin ei liity asiakaskontakteja.
Kaikkien neljän esimerkkikunnan liitosprosesseissa toimintaa on näyttänyt ohjaavan kaksi keskenään ristiriitaista motiivia. Toisaalta uutta kuntaa on haluttu aidosti rakentaa, toisaalta on haluttu turvata se, että tulevaisuudessa on liikkumavaraa. Miten asiat sitten kunnissa odotuksiin verrattuna sujuivat? Yhdistymissopimukset on tarkoituksellisesti löyhästi muotoiltu, ja ne muodostavat vain yhden osan jatkuvasta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta köydenvedosta, jolla ratkaistaan se, miten kuntien toiminta tulisi järjestää. Kuntalaisilla näyttäisi kuitenkin olevan käsitys kuntaliitoksia ohjaavista poliittisista prosesseista ja kunnan toiminnasta.
